päästölupajärjestelmät

Päästölupajärjestelmät ovat hallinnollisia välineitä, joilla viranomaiset asettavat kokonaispäästökaton tietyllä alueella tai sektorilla ja jakavat siitä muodostuvia päästöluvia toimijoille. Lupia voi myöntää ilmaiseksi tai huutokaupata, ja osallistujat voivat kaupata niitä keskenään. Tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä kustannustehokkaasti sekä ohjata investointeja puhtaampiin teknologioihin.

Periaatteessa järjestelmä toimii cap-and-trade -mallin mukaan: kokonaispäästöt rajoitetaan ja jaetaan lupina, joiden haltijat voivat ostaa tai myydä päästöjä. Lupien hinta muodostuu markkinoilla, mikä luo kannustimet vähentää päästöjä. Lupien jakaminen voi tapahtua ilmaiseksi tai huutokauppana, jauseimmissa järjestelmissä on sääntöjä mittaukseen, raportointiin ja varmennukseen (MRV). Lupien avulla voidaan myös bankata tai siirtää lupia tulevaa käyttöä varten.

Suurella tasolla tunnetuimmat päästölupajärjestelmät ovat EU:n päästökauppajärjestelmä (EU ETS), joka kattaa suurimman osan energiasektorista ja teollisuudesta sekä lentoliikenteen unionin sisällä. Yhdysvalloissa on useita osavaltio- tai aluepohjaisia järjestelmiä, kuten California Cap-and-Trade sekä Regional Greenhouse Gas Initiative (RGGI). Kiinalla on kansallinen päästökauppajärjestelmä, jonka kattavuus on kasvanut merkittävästi 2010-luvun lopusta lähtien. Eri alueilla järjestelmien laajuutta ja sääntöjä kehitetään jatkuvasti.

Päästölupajärjestelmät voivat tarjota kustannustehokkaan keinon hillitä ilmastonmuutosta, mutta niihin liittyy haasteita kuten päästöjen hintavaihtelut, regulatorinen riski sekä mahdollisuus päästöjen siirtämiseen tai kilpailukyvyn heikkenemiseen, jos järjestelmät eivät ole riittävän kunnianhimoisia. Luotettava mittaus, raportointi ja varmennus sekä markkinavakausmekanismit ovat keskeisiä onnistumisen kannalta.