osuuskunnissa

Osuuskunnat, tai osuuskuntalajit, ovat yritysmuotoja, jotka on omistettu ja hallinnoitu jäsenten toimesta. Osuuskuntien päämäärä on jäsentensä yhteisten taloudellisten, sosiaalisten tai kulttuuristen tarpeiden tyydyttäminen, ei pelkästään voiton maksimointi. Toiminta perustuu demokraattiseen hallintatapaan, jossa jokaisella jäsenellä on yleensä yksi ääni riippumatta hänen osuuksistaan.

Jäseniksi voivat liittyä sekä yksityishenkilöt että yhteisöt. Osuuskunnan ylin päätöksentekijä on jäsenkokous, josta valitaan hallitus tai toimielimet. Päätöksenteko ja päivittäinen johto tapahtuvat osuuskunnan säännöissä ja soveltuvassa lainsäädännössä määriteltyjen menettelytapojen mukaisesti.

Rahoitus ja voitonjako osuuskunnissa perustuvat jäsenten osuuksiin ja osuuskunnan sääntöihin. Voitto tai ylijäämä jaetaan jäsenten mukaan säännöissä kuvattuun jakoperusteeseen, usein huomioiden jäsenten käyttötapaa osuuskunnan tarjoamien palvelujen tai tuotteiden osalta. Osuuskuntien pääomaa voidaan kerryttää jäsenmaksujen ja osuusmaksujen kautta, eikä ulkoisille sijoittajille jaettavaa voitonjakoa tarvitse välttämättä toteuttaa samalla tavalla kuin osakeyhtiöissä.

Vastuu osuuskunnissa on yleensä rajattu jäsenten maksamaan osuuteen, eikä jäseniä yleensä voida pitää henkilökohtaisesti vastuussa osuuskunnan veloista. Osuuskunnat voivat olla erilaisia segmenttejä, kuten kuluttajaosuuskuntia (kuluttajaosuuskunta), tuottajaosuuskuntia tai työosuuskuntia, ja ne toimivat monilla aloilla, kuten kaupassa, palveluissa tai teollisessa tuotannossa.

Osuuskuntien asema suomalaisessa taloudessa perustuu sekä osuuskuntalakiin että yleiseen yritystoiminnan sääntelyyn. Ne voivat tukea paikallista taloutta, yhteisöllisyyttä ja pitkäjänäistä toimintaa, mutta haasteina voivat olla rahoituksen hankkiminen ja päätöksenteon nopeus suurissa rakenteissa.