osmoregulaattoreita

Osmoregulaattoreita ovat eliöt, jotka ylläpitävät sisäisen veden ja ionien pitoisuuksiaan vakaana riippumatta ympäristön suolaisuudesta. Niiden sisäinen osmolariteetti pysyy suhteellisen samana sekä makeassa että suolaisessa vedessä, mikä mahdollistaa laajan levinneisyyden. Osmokonformaattorit taas sopeutuvat ympäristön osmolariteettiin, jolloin niiden sisäinen pitoisuus seuraa ympäristön arvoja.

Osmoregaatio perustuu energiankulutukseen ja solujen ionivaihteluun. Eläimet käyttävät aktiivisia ionipumppuja ja erittymistoimintoja, sekä erilaisten elimien avulla säätelevät veden saantia ja poistamista sekä ionien pitoisuuksia. Kalojen kiduksissa ja munuaisissa tapahtuva ionien siirtely sekä veden vedenotto tai -poisto ovat keskeisiä mekanismeja. Makean veden kaloilla on taipumus ottaa ioneja ympäristöstään ja erittää suuria määriä laimeaa virtsaa, kun taas merikalat juovat merivettä ja erittävät suoloja kiduksissaan kloridi-soluissa, tuottaen vähän virtsaa. Eri järjestelmillä – kuten hyönteisten Malpighian-tubuleilla, lintujen ja joidenkin \

reptilien suolansalpaavilla suolankasnvei glandsilla sekä joidenkin niveljalkaisten suolojyrsillä – voi olla erilaisia tapoja toteuttaa osmoregulaatio.

Osmoregulaatio on ekologisesti merkittävä sopeutumiskyky. Euryhaliset lajit voivat sietää suuria suolaisuuden muutoksia, jolloin ne voivat siirtyä suolaisista ja makeista vesistöistä toisiin. Tämä mahdollistaa elinpaikkojen laajentamisen sekä äärimmäisten ympäristöjen, kuten suolosten ja estuaarien, asuttamisen.