oskilloskooppeilla

Oskilloskooppi on sähkömittauslaite, jolla voidaan kuvata jännitteen ajallista kehitystä näytöllä. Signaali ilmenee aikaa vasten ja sitä voidaan käyttää tutkimaan kytkentöjä, pulssikäyttäytymistä sekä kohinaa. Laitteen avulla voidaan sekä havainnoida että mitata dynaamisia ilmiöitä elektroniikkapiireissä.

Oskilloskooppeja on analogisia ja digitaalisia. Analoginen malli piirtää signaalin reaaliajassa CRT-näytöllä. Digitaaliset oskilloskoopit tallentavat signaalin näytteinä, mahdollistavat muistamisen, tallennus- ja ohjelmistoanalyysit sekä usein monikanavaisia tarkasteluja. Monikanavaisia oskilloskooppeja voi olla MSO-tyyppisiä, ja ne tukevat myös sarjaprotokollien analysointia.

Keskeisiä ominaisuuksia ovat kaistanleveys, näytteenottotaajuus, muistimäärä ja vertikaalinen herkkyys. Tuloimpedanssi on tyypillisesti 1 MΩ tai 50 Ω, ja laite tarjoaa DC- tai AC-kytkentämahdollisuuden sekä erilaisia trigger-tyyppejä, kuten reuna- tai pulssitriggeri. Nykyaikaiset digitaaliset oskilloskoopit voivat yhdistää dataan ohjelmallisia analyysityökaluja ja mahdollistaa nopeiden signaalien tarkastelun sekä sarja-tiedon analysoinnin.

Sovellukset ovat elektroniikan suunnittelu ja vianmääritys, opetustyö sekä tutkimus ja teollinen laadunvalvonta. Oskilloskooppeja käytetään esimerkiksi digitaalisten ja analogisten signaalien analysointiin, aikaväliasuhteiden mittaukseen sekä virheiden nopeaan paikantamiseen.

Historia: oskilloskooppi Kehitettiin 1930-luvulla ja siitä lähtien kehittyneemmiksi malleiksi, mukaan lukien digitaalinen tallennus, MSO-ominaisuudet ja kannettavat laitteet. Nykyiset laitteet ovat käytännöllisiä, ohjelmisto-analyyseineen joustavia ja laajasti käytettyjä elektroniikkateollisuudessa.