oskilloskooppi

Oskilloskooppi on elektroninen mittauslaite, jolla voidaan havainnoida ja tallentaa sähköisen signaalin ajallista käyttäytymistä. Laitteen näytöllä esitetään jännite ajan funktiona, jolloin käyttäjä näkee signaalin muodon, amplitudin, taajuuden sekä mahdolliset vian- tai häiriötekijät.

Oskilloskoopppeja on kahta päätyyppiä: analoginen ja digitaalinen. Analogisessa laitteessa signaali piirretään reaaliaikaisesti näytölle CRT-ruudulle. Digitaalisissa oskilloskoopeissa signaali näytteistetään, tallennetaan muistille ja analysoidaan sekä tarjotaan usein useita mittauksia ja analyysityökaluja.

Keskeisiä ominaisuuksia ovat kaistanleveys, näytteistystaajuus, sisääntulon impedanssi ja kanavien määrä sekä vertikaalinen herkkyys ja aika-asetukset (timebase). Triggaus mahdollistaa signaalin oikean käynnistymishetken valitsemisen, mikä parantaa signaalin vakautta monimutkaisissa mittauksissa.

Käyttö: elektroniikkasuunnittelussa, vianetsinnässä, opetuksessa ja teollisuudessa. Digitaaliset oskilloskoopit voivat tallentaa signaalin pitkäksi aikaa, tarjota spektrianalyysin, matemaattisia operaatioita sekä automaattisia mittauksia.

Historia: varhaiset CRT-pohjaiset analogiset oskilloskoopit kehittyivät 1940–1950-luvuilla; digitaalinen oskilloskooppi tuli laajempaan käyttöön 1990-luvulla. Nykyään digitaaliset oskilloskoopit (DSO) ovat yleisimpiä.