osaamiseroja

Osaamiseroja tarkoittaa tilaa, jossa työmarkkinoiden tarvitsema osaaminen ei vastaa työvoiman nykyistä osaamista. Ne voivat olla alueellisia, toimialakohtaisia tai ammatillisia ja koskea sekä uusien että jo olemassa olevien tehtävien vaatimuksia.

Keskeisiä syitä osaamiseroihin ovat digitalisaatio ja automaatio, joiden myötä työprosesseja sekä vaadittavia taitoja muuttuu nopeasti. Väestön ikääntyminen, rakennemuutokset eri sektoreilla, koulutusjärjestelmän ja työmarkkinoiden välisen yhteensopivuuden puutteet sekä työntekijöiden mahdollisuuksien rajoitukset osallistua elinikäiseen oppimiseen vaikuttavat ilmiön syntyyn. Myös alueellinen eriytyminen ja koulutustarjonnan puutteet voivat ylläpitää osaamiseroja.

Osaamiseroilla on useita vaikutuksia. Ne voivat hidastaa tuottavuutta ja innovaatiokykyä, pidentää avoinna olevien työpaikkojen kestoa ja lisätä sopeutumisvaikeuksia työntekijöille. Pitkittyessään ne voivat lisätä työnhakijoiden ja aloittelevien urakehityksen epävarmuutta sekä kaventaa talouskasvun potentiaalia.

Mittaaminen perustuu useisiin indikaattoreihin, kuten rekrytointitarpeiden ja työmarkkinatutkimusten osoittamiin taitojen puutteisiin, koulutukseen osallistumisen tasoon sekä työntekijöiden ja työnantajien kokemaan osaamisen ja tehtävien väliseen epälinjaukseen. Osaamiseroja voidaan arvioida sekä lyhyen aikavälin kiireellisin palkkatöiden korjauskeinoin että pitkän aikavälin rakenteellisina toimenpiteinä.

Osaamiserojen pienentämiseksi käytetään monipuolisia keinoja, kuten upskillingin ja reskillingin ohjelmia, aikuiskoulutusta, oppisopimuskoulutusta sekä tunnistamisen ja aiemman osaamisen tunnustamisen käytäntöjä. Yhteistyö yritysten, koulutusorganisaatioiden ja julkisen sektorin välillä sekä joustavat rahoitusinstrumentit ovat keskeisiä. Euroopan unionin sekä kansalliset kehitysohjelmat tukevat elinikäistä oppimista ja osaamistarpeiden ennakointia.