osaamiseroa

Osaamisero, eli osaamiseroa, tarkoittaa tilannetta, jossa työmarkkinoiden vaatimukset ja työntekijöiden osaaminen eroavat toisistaan. Se voi ilmetä sekä laajemman osaamistarpeen kasvuna että osaamisen teknisen tai sisällön ajantasaisuuden puutteena. Osaamisero voi olla lyhytkestoista ja paikkasidonnaista tai pidempään jatkuvaa ja alueittain sekä toimialoittain jakautunutta.

Taustatekijöitä ovat teknologinen kehitys, digitalisaatio, automaatio, globalisaatio sekä talouden muutosnopeus. Väestön ikääntyminen, koulutuksen ja työelämän kohtaanto sekä alueelliset erot vaikuttavat laajuuteen. Osaamisero voi syntyä sekä koulutuksen tarjonnan epäyhteensopivuudesta työmarkkinoiden tarpeisiin että työntekijöiden uudelleenkoulutus- tai elinikäisen oppimisen mahdollisuuksien rajoitteista.

Osaamiseron mittaaminen perustuu tilastoihin, työpaikkailmoitusten vaatimuksiin ja todentuvaan osaamiseen. Keskeisiä mittareita ovat eroja työntekijöiden nykyisen osaamisen ja työtehtävien vaatimusten välillä, sekä rekrytointi- ja tuottavuusvaikutukset. Kansainvälisesti sekä kansallisesti seurataan esimerkiksi koulutustason ja osaamisen kohtaantoa sekä työllisyyden kehitystä.

Toimenpiteet osaamiseron supistamiseksi keskittyvät elinikäiseen oppimiseen ja uudelleenkoulutukseen. Julkinen sekä yksityinen sektori voivat tukea koulutusta, ammatillista lisäkoulutusta, täydennyskoulutusta sekä työvoiman uudelleen suuntaamista. Yhteistyö oppilaitosten, yritysten ja julkisten toimijoiden välillä on keskeistä sekä alueellisten että toimialakohtaisten osaamistarpeiden täyttämiseksi. Esimerkkejä ovat digitalisaatiokoulutukset, tekoälyyn ja automaatioon liittyvät ohjelmat sekä terveys- ja hyvinvointisektorin osaamistarpeiden huomioiminen.