ortostaatinen

Ortostaatinen on adjektiivi, joka viittaa pystyasentoon liittyvään fysiologiaan ja verenkierron säätelyyn. Termi on peräisin kreikkalaisista sanoista orthos, suora, ja statikos, seisova. Lääketieteessä ortostaattinen kuvaa ilmiöitä, jotka liittyvät siirryttäessä makaavasta tai istuvasta asennosta pystyasentoon.

Yksi keskeisistä ortostaattisiin ilmiöihin liittyvistä käsitteistä on ortostatic hypotension eli ortostaattinen verenpaineen lasku. Siinä verenpaine laskee liikaa siirryttäessä pystyasentoon, mikä voi aiheuttaa huimausta, näön sumuuntumista tai pyörtymisen. Tyypillinen kriteeri on systolisen paineen lasku vähintään 20 mmHg tai diastolisen paineen lasku vähintään 10 mmHg kolmen minuutin kuluessa seisomaan noususta, usein oireiden kera.

Diagnostiikka ja arviointi perustuvat ortostaattisiin verenpaineen ja pulssin mittauksiin. Yleensä mitataan verenpaine ja syke supiinissa, istuen ja seisten sekä mahdollisesti tilt-table-testi auttamaan autonomisen säätelyn arvioinnissa. Taustalla voi olla nestevajaus, lääkkeet (esim. antihypertensivi, diureetit, vasodilataatit), autonomisen hermoston toiminnan häiriöt (diabetes, Parkinsonin tauti), ikä ja sairaudet, jotka heikentävät verenkierron säätelyä.

Hoito keskittyy taustalla olevan syyn hoitoon sekä oireiden hallintaan. Toteutetaan neste- ja suolatasapainon huomioon ottamista, kävely- ja nosto-ohjeita, kompressiohousuja sekä tarvittaessa lääkkeitä kuten fludrokortisoni tai midodriini tilanteen mukaan. Hoito on yksilöllinen ja vaatii lääkärin seurantaa, jotta verenpaine pystyasennossa pysyy turvallisesti vakaana ilman liiallista ylipainetusta makuuasennossa.