ongelmanratkaisukykynä

Ongelmanratkaisukykynä tarkoittaa yksilön kykyä tunnistaa ja määritellä ongelma, kerätä olennaista tietoa, kehittää vaihtoehtoja, arvioida niiden vaikutuksia ja valita sekä toteuttaa toimiva ratkaisu. Se kattaa sekä kognitiiviset että metakognitiiviset ulottuvuudet, kuten tiedonkeruun, päättelyn, luovuuden ja itsearvioinnin.

Se sisältää ongelmanmuodostuksen, informaation analysoinnin, vaihtoehtojen generoinnin, kriittisen arvioinnin, päätösvalinnan, toimeenpanon sekä tulosten seurantaan ja oppimiseen liittyvät toiminnot. Taitoa voidaan tarkastella kognitiivisena joustavuutena, analyyttisen ja luovan ajattelun yhdistelmänä sekä metakognitiivisena ohjauksena.

Yleinen ongelmanratkaisuprosessi etenee usein määritelmästä ratkaisuehdotuksiin, arviointiin ja toteutukseen, ja se on usein iteratiivinen: ratkaisua muokataan palautteen ja seurannan kautta. Kontekstilla on suuri vaikutus; ratkaisut voivat vaihdella vaatimuksiltaan ja resursseiltaan.

Mittaukset voivat sisältää simulaatioita, case-tapauksia, ongelmaratkaisutehtäviä sekä tilanteen arviointia. Ongelmanratkaisukyvyn kehittyminen tapahtuu harjoittelun, palautteen, kriittisen reflektoinnin ja yhteistyön kautta. Menetelmät kuten järjestelmällinen ongelmanmuotoilu, design thinking ja case-koulutus tukevat kyvyn laajentamista.

Se on keskeinen kompetenssi sekä koulutuksessa että työelämässä, sillä se parantaa päätöksentekoa, sopeutumista muuttuviin tilanteisiin ja innovointia. Liittyvät käsitteet: kognitiivinen ergonomia, design thinking, kriittinen ajattelu.