oksidoreduktaasien

Oksidoreduktaasit ovat entsyymejä, jotka katalysoivat oksidointi- ja pelkistysreaktioita eli redox-tapahtumia. Ne siirtävät elektroneja donorilta vastaanottajalle, jolloin substraattien hapetus tai pelkistys tapahtuu. Useimmat oksidoreduktaasit tarvitsevat kofaktoreita tai heme- ja rauta-sulfur -klo...stereita sekä voi käyttää NAD+/NADH-, NADP+/NADPH- tai FAD/FADH2 -paria elektronin siirtoon.

Luokittelu ja esimerkkejä: Pääryhmäksi luokitellaan oksidoreduktaasit, jotka jaetaan esimerkiksi dehydrogenaasiksi (H- tai hydride-siirto NAD+/NADP+- vastaanottajalle), oxidases (elektronit siirtyvät usein happeen), reductases (elektronien siirto vastaanottajalta), peroxidases (peroksidineutralointiin) sekä oxygenases (vasta-aineina hapetusreaktioita). Kansainvälisessä EC-luokituksessa oksidoreduktaasit ovat luokan 1 alaluokkamuita, ja tarkemmat alatunnukset määrittelevät substraattien ja kofaktorien mukaan.

Rooli ja tehtävät: Oksidoreduktaasit ovat keskeisiä energiantuotannossa ja biomolekyylien synteesissä. Ne osallistuvat soluhengitykseen ja fotosynteesiin sekä lipidien, proteiinien ja nukleiinihappojen redox-tasapainon ylläpitoon. Ne tukevat lisäksi detoksifikaatiota, antioksidanttista puolustusta ja muiden entsyymien aktiivisuutta kofaktorien regenerateen kautta.

Lokalisaatio ja rakenne: Monia oksidoreduktaaseja löytyy sitosolista, mitokondrioista, kloroplasteista sekä solukalvon ympäryksestä. Ne voivat olla yksittäisiä substraatti-reaktioita katalysoivia muodostumia tai suuria monomeerejä, ja niiden kofaktorit voivat olla pysyvästi kiinnittyneitä tai dynaamisesti sitoutuvia.

Esimerkkejä: Laktaatti dehydrogenaasi (LDH), alkoholi dehydrogenaasi (ADH), cytokromi c oksidaasi, katalaasi ja glutationi peroksidaasi. Oksidoreduktaasien toiminta vaikuttaa sekä lääkeaineiden metaboliaan että solujen hapetus-pelkistystasapainoon.