kloroplasteista

Kloroplasteista ovat kasvien sekä vihreiden levien ja joidenkin fotosynteettisten alkueliöiden soluelimiä, jotka vastaavat fotosynteesin ja sokerien tuotannon pääprosessista. Ne ovat plastideihin kuuluvia, kaksinkertaisen fosfolipidikalvon ympäröimiä organelleja, joilla on oma DNA:ta, oma proteiinisynteensä ja kyky jakautua solun mukana.

Rakenne muodostuu useista osista. Thylakoidit ovat sisäisiä kalvostoja, jotka muodostavat grana-kasetteja ja joissa tapahtuu valoenergiaan perustuva elektroninsiirtoketju; niillä esiintyvät pigmentit, kuten klorofylli a ja b sekä karotenoidit, keräävät valoa. Stroma on kalvokalvon ulkopuolinen neste, jossa tapahtuu Calvin-syklin kaltaiset reaktiot ja muiden biomolekyylien synteesi. Valoreaktioissa syntyy ATP ja NADPH, joita käytetään hiilihydraattien, erityisesti sokerien, rakentamiseen.

Kloroplasteilla on alkuperäinen endosymbioottinen perintö: ne ovat kehittyneet, kun varhaiset solut omaksuivat siniaurinkoyhteisöjä. Niillä on oma kiertokierrossa DNA:ta ja 70S-ribosomeja, mutta suurin osa proteiineista on ydinperäisiä ja kulkee kloroplasteihin siirtoteiden avulla; ne replikoituvat solun jakautuessa.

Kloroplastit osallistuvat myös muihin metabolisiin reitteihin, kuten rasvojen ja aminohappojen synteesiin sekä pigmenttien tuotantoon ja varastointiin (tärkkelys varastoituu grana-tiloihin). Ne voivat muuntua erillisiksi plastideiksi, kuten kromoplasteiksi (värillisiä) tai leucoplasteiksi (valkoisia), solun kehityksen mukaan.

Kloroplasteja esiintyy yleisimmin kasveissa ja levissä, sekä joillakin alkueläimillä, joissa ne ovat peräisin sekundaarisesta endosymbioosista. Ne muodostavat keskeisen osan fotosynteesin ekosysteemikonseroista ja energiantuotannosta.