oksidaasi

Oksidaasit ovat oksidoreduktaasien ryhmässä olevia entsyymejä, jotka katalysoivat substraatin hapettamisen käyttäen molekyylistä happea elektronin vastaanottajana. Reaktiossa substraatti hapetetaan ja lopputuotteena syntyy tavallisesti vetyperoksidia (H2O2) tai vettä. Oksidaaseja esiintyy sekä solujen sisäisessä aineenvaihdunnassa että erittyneinä, ja ne voivat toimia muun muassa energian välittäjinä, biosynteesissä sekä puolustuksessa.

Toimintaperiaatteen kannalta oksidaasit siirtävät elektroneja hapelle tai hapen tavoin toimivalle elektroninsiirtoreitille. Tämä tekee ne oleellisiksi sekä hengityksessä että monissa biosynteesiprosesseissa. Oksidaasien tuotokset voivat sisältää H2O2:ta, joka on sekä signaalimolekyyli että potentialinen solun vahingon lähde, riippuen kontekstista ja kontrollista.

Esimerkkejä oksidaaseista ovat muun muassa cytochrome c oksidaasi (solujen hengityksen lopullinen oksidaasi, joka muuttaa O2:ta vedeksi), glukoosin oksidaasi (hapettaa glukoosia ja tuottaa H2O2), xantiini oksidaasi (muuttaa xantiinia uriksi ja H2O2) sekä tyrosinaasi (osallistuu melaniinin ja muiden pigmenttien biosynteesiin). Oksidaaseilla on usein kofaktoreita, kuten heme- tai kupariyhdisteitä sekä flavin kofaktoreita (FAD, FMN).

Sovelluksiltaan oksidaasit ovat hyödyllisiä sekä tutkimuksessa että käytännön sovelluksissa. Niitä käytetään esimerkiksi biosensorisovelluksissa ja diagnostisissa mittauksissa (esimerkiksi glukoosin mittauksissa signaalin tuottamiseen perustuvat menetelmät), sekä teollisesti biokatalyyttisinä reaktoreina ja desinfektiolaitteissa.