Oksidaaseilla

Oksidaaseilla ovat entsyymiryhmä, jotka katalysoivat substraattien oksidointireaktioita ja käyttävät happea elektronin vastaanottajana. Yleensä hapen pelkistäminen johtaa veden (H2O) tai vetyperoksidin (H2O2) muodostumiseen. Oksidaasit eivät yleensä hydroksiluota substraattia, vaan happi pelkistyy samalla aikana.

Oksidaasien toimintametodit vaihtelevat, mutta niillä on usein yhteinen piirre: hapen asennus substraattiin ei ole osa reaktiota, vaan happi toimii elektronin vastaanottajana. Monilla oksidaaseilla on kofaktoreita kuten flavin-merkintöjä (FAD, FMN), hemejä tai kuparia, jotka välittävät elektronien siirtoa substraattien ja hapen välillä. Osa oksidaaseista on muistakin kuin portaaleita ja sijaitsee solulimassa, peroksisomeissa tai solukalvon lähellä; toiset ovat sekretoituneet ulkoiseen tilaan.

Oksidaaseja tavataan lukuisissa organismeissa, mukaan lukien bakteerit, sienet, kasvit ja eläimet. Esimerkkejä ovat cytochrome c oxidase (mitokondrioissa, lopullinen elektronin vastaanottaja, tuottaa vettä), xanthine oxidase (hypoksantiini–xantiini–urea-polku, tuottaa H2O2), glucose oxidase (glukoosin oksidointi, tuottaa H2O2 ja sovellettavissa biosensoreihin) sekä laccases ja monet amiinoxidoreja sisältävät entsyymit (monikuperiset oksidaasit).

Käyttökohteita ovat elintarvike- ja bioteknologia sekä diagnostiset sovellukset. Glukoosimonitoroinnissa käytetty glukoosioksidaasi on keskeinen esimerkki oksidaasien kaupallisesta hyödyntämisestä. Myös lakkaasit ja muut valaistut oksidaasit ovat hyödyllisiä esimerkiksi ympäristö- ja valkaisuprosesseissa sekä biosensoreissa.