oksidointitilojen

Oksidointitila, tunnetaan myös hapetuslukuna, on hypoteettinen varaus, joka atomille annettaisiin, jos kaikki sen sidokset olisivat täysin ionisia. Se on hyödyllinen työkalu kemiassa yhdisteiden reaktiivisuuden ja reaktioiden ymmärtämiseen, erityisesti redoksireaktioissa. Oksidointitilojen avulla voidaan seurata elektronien siirtymistä reaktiossa.

Yleissääntöjen mukaan alkuaine vapaassa muodossaan omaa oksidointitilan nolla. Esimerkiksi puhtaassa hapessa (O2) tai raudassa (Fe) atomien oksidointitila on 0. Yksiatomisissa ioneissa oksidointitila vastaa ionin varausta; natriumionilla (Na+) oksidointitila on +1 ja kloridi-ionilla (Cl-) se on -1.

Yhdisteissä hapella on yleensä oksidointitila -2, paitsi peroksideissa, joissa se on -1, ja yhdisteissä fluorin kanssa, joissa se voi olla positiivinen. Vedyllä on yleensä oksidointitila +1, kun se on sitoutunut epämetalliin, ja -1, kun se on sitoutunut metalliin. Fluorin oksidointitila on aina -1 yhdisteissä.

Kokonaisuutena molekyylin tai ionin oksidointitilojen summa on aina yhtä suuri kuin molekyylin tai ionin kokonaisvaraus. Oksidointitilojen määrittäminen auttaa tunnistamaan, mikä atomi on hapettunut (sen oksidointitila on kasvanut) ja mikä on pelkistynyt (sen oksidointitila on pienentynyt) kemiallisessa reaktiossa.