Oksidointitila

Oksidointitila (oksidointiluku) on atomin laskennallinen varaus, jota käytetään kuvaamaan elektronien luovutusta tai vastaanottoa kemiallisessa yhdisteessä. Se toimii työkaluna redox-reaktioiden ymmärtämisessä ja antaa keinon kuvata elektronivaihtoa atomien välillä.

Oksidointiluvun perusperiaatteet ovat seuraavat: alkuaineiden muodossa olevien atomien oksidointitila on 0. Kun yhdisteessä on useita atomeja, oksidointiluvut lasketaan niin, että yhdisteen kokonaisvaraus pysyy tasapainossa. Vety on yleisesti +1 (poikkeuksena metallihydrideissa, joissa H on -1). Happi on yleisesti -2 (poikkeuksena peroksideissa, joissa hapen oksidointitila on -1 per happiatomi). Halogeenit ovat yleensä -1, mutta ne voivat saada positiivisia arvoja yhdisteissä, joissa ne ovat sidoksissa vahvempiin elektronegatiivisiin aineisiin. Kokonaislukujen summa vastaa yhdisteen kokonaisvarautta.

Esimerkkejä: H2O: H +1, O -2. CO2: C +4, O -2×2. Fe2O3: Fe +3, O -2×3. CH4: C -4, H +1×4.

Käyttö ja rajoitteet: oksidointitiloja käytetään redox-reaktioiden tasapainottamiseen ja elektronivirran seuraamiseen. Rajoitteet: oksidointitila on teoreettinen kirjanpitoarvo; todellinen elektronien jakautuminen kemiallisessa sidoksessa voi poiketa siitä, miten tilaa lasketaan.