peroksideissa

Peroksidit ovat yhdisteitä, joissa happi muodostaa O-O-sidoksen. Niitä jaetaan epäorganisiin ja orgaanisiin peroksideihin. Esimerkkejä epäorganisista peroksideista ovat vetyperoksidi (H2O2), natriumperoksidi (Na2O2) ja kaliumpperoksidi (K2O2). Orgaanisissa peroksideissa rakenteet ovat tyypillisesti R-O-O-R' tai R-O-O-H, ja tunnettuja esimerkkejä ovat benzoiliperoksidi (C14H10O4) sekä tert-butyyliperoksidi TBHP.

O-O-sidoksen kimmoisuus ja pienempi sidoksen vahvuus tekevät peroksideista reaktiivisia. Hajoaminen voi johtaa radikaaleihin ilmiöihin, kuten RO•- ja HO•-radikaaleihin, ja se on usein eksotermistä. Tämän vuoksi peroksidit ovat sekä hyödyllisiä raaka-aineita että turvallisuusnäkökohdissa vaativia yhdisteitä: niiden käsittelyyn ja varastointiin liittyy erityisiä varotoimia.

Käyttö ja merkitys: Vetyperoksidi (H2O2) on laajasti käytetty oksidantti valkaisussa, desinfektiossa ja vedenkäsittelyssä sekä teollisissa prosesseissa. Orgaaniset peroksidit toimivat yleisesti radikaalilähteinä polymerointireaktioissa ja muissa oksidatiivisissa sovelluksissa; jotkut niistä ovat myös räjähtäviä tai herkkiä lämpötilan ja epäpuhtauksien vaikutuksille, minkä vuoksi niiden käyttöä säätelevät tiukat käytäntö ja standardit.

Turvallisuus ja käsittely: Peroksidit voivat reagoida voimakkaasti muiden aineiden kanssa ja tulla herkiksi lämpötilan vaihteluille sekä mekaanisille iskuja vastaan. Siksi niitä säilytetään viileässä, kuivassa ja hyvin ilmastoidussa tilassa, erillään syttyvistä aineista, orgaanisista materiaaleista ja metalleista. Käsittelyssä käytetään suojavarusteita ja noudatetaan asianmukaisia jätteenkäsittely- ja hävitysohjeita.