ohjelmointikielestä

Ohjelmointikieli on muodollinen kieli, jolla ihmiset ilmaisevat tietokoneen suorittamaa ohjelmointilogiikkaa. Kieliin sisältyy syntaksi (miten lauseet kirjoitetaan) ja semantiikka (mitä lauseet tarkoittavat). Niiden avulla voidaan kuvailla laskutoimituksia, tiedon käsittelyä sekä ohjelman ohjausta. Hyvin suunnitellut kielet tukevat turvallista, siirrettävää ja tehokasta ohjelmointia.

Kielet jaotellaan usein paradigmojen mukaan: esimerkiksi proseduraaliset tai käskyperusteiset kielet, oli­o-ohjelmointi, funktionaaliset, loogiset tai deklaratiiviset kielet. Lisäksi ne voivat olla kääntäviä (kompilointi) tai tulkkaavia (tulkkaus), sekä staattisesti tai dynaamisesti tyypitettyjä. Nämä valinnat vaikuttavat kehitystyön luonteeseen, virheiden havaitsemiseen sekä suorituskykyyn.

Historia: varhaisimmat ohjelmointikielet kehittyivät 1950-luvulla, kuten Fortran ja Lisp, ja myöhemmin C, Java sekä Python ovat muokanneet suunnan. Internetin yleistyessä koodin jakaminen ja kirjastojen ekosysteemit ovat kasvaneet. Standardointi sekä yhteisöjen tuki ovat lisänneet yhteensopivuutta.

Käyttökohteet ovat moninaisia: järjestelmät, verkkopalvelut, mobiili- ja tekoälysovellukset sekä opetustarkoitukset. Valintaan vaikuttavat suorituskyky, kehitysympäristö, kirjastot sekä yhteisöjen tuki. Kehittäjien työkalut, kuten paketinhallinta, kehykset ja integraatio-työkalut, muodostavat ohjelmoinnin ekosysteemin.

Osana tietojenkäsittelytieteen kenttää ohjelmointikielet kehittyvät jatkuvasti. Tutkimus painottuu muun muassa tyypityksen parantamiseen, turvallisuuteen, samanaikaisuuteen sekä virheiden automaattiseen todentamiseen. Kielet liittyvät myös domain-specific languages (DSL) ja pienempiin, erikoistuneisiin kieliin.