näärmeaktiivsus

Näärmeaktiivisuus viittaa rauhasten kykyyn erittää eritteitä tai hormoneja sekä tilapäisesti että pitkäkestoisesti. Rauhasia on eksokriinisia, jotka erittävät tuotteita kehon ulkopuolelle tai onteloihin (esimerkiksi sylkirauhaset, hikirauhaset, maitorauhaset), sekä endokriinisiä, jotka vapauttavat hormoneja suoraan verenkiertoon (kuten kilpirauha, lisämunuaiset, haima). Tämä toiminta on keskeistä aineenvaihdunnan, nestetasapainon, lämmönsäätelyn ja monien elintoimintojen säätelyssä.

Rauhasaktiivisuus on tarkasti säädeltyä. Autonominen hermosto sekä endokriininen viestintä vaikuttavat sekä nopeasti että pitkäkestoisesti. Esimerkiksi syljen eritys voi lisääntyä ruokahalun alkaessa, kun taas hikirauhasten toiminta lisääntyy kuumuudessa tai stressissä. Hypotalamus–aivolisäke–kohde rauhaset -akseli ohjaa monien hormonien tuotantoa ja säätelyä vastaamaan kehon tarpeita.

Toiminnan mittaamiseen käytetään sekä eksokriinisen erittymisen arviointia (esimerkiksi syljen tai hikirauhasten erityksen määrän seuraaminen) että endokriinisen järjestelmän tilan mittaamista veren hormonipitoisuuksien avulla sekä kohdehormonien vaikutusten seuraamista. Rauhasaktiivisuus on osa homeostaasia: se vaikuttaa energian käyttöön, aineenvaihduntaan, kasvuun ja palautumiseen.

Häiriöitä voivat olla hypersekretion (liiallinen erittyminen) tai hyposekretion (puute erittymisessä). Esimerkkejä ovat kilpirauhasen liikatoiminta ja vajaatoiminta, haiman insuliinin tuotannon muutokset diabeteksessa sekä hikirauhasten liiallinen tai vähäinen toiminta.