näköaistista

Näköaisti on ihmisen aistijärjestelmän osa, jonka avulla havaitaan valoa ja muodostuu kuvia ympäröivästä maailmasta. Se kattaa kirkkauden, värit, liikkeen ja sijainnin sekä syvyyden. Näköaistin toimintaa johtaa verkkokalvolla tapahtuva valon muuttuminen sähköisiksi signaaleiksi fotoreseptoreiden, sauvasolujen ja tappisoluja, kautta.

Silmä toimii optisena järjestelmänä: sarveiskalvo (kornea) ja linssi muodostavat verkkokalvolle kuvan, jonka keskus, fovea centralis, tarjoaa suurimman näöntarkkuuden. Verkkokalvolla on sauvasoluja sekä tappisoluja; sauvasolut vastaavat hämärää näköä ja liikkeitä, tappisolut väriä ja yksityiskohtia. Saadut signaalit kulkevat näköhermon kautta pään sisälle, kiertäen optisen kätisympyn kautta ja etenevät edelleen lat. geniculatus lateralis -tuumaan ja siitä primaariseen näköaivokuoreen (occipital-lohko). Näköaistin kautta aivot voivat tulkita muodon, reunan, liikkeen sekä kolmiulotteisuuden piirteitä.

Näköaistin toiminnan arviointi perustuu esimerkiksi näöntarkkuuteen ja näköukkuuden mittauksiin, kuten Snellen-asteikkoon. Refraktiovirheet, kuten myopia (lähinäköä), hyperopia ( kaukonäköä) ja astigmatismi sekä iän myötä tuleva presbyopia voivat vaikuttaa näkökykyyn. Tietyt sairaudet, kuten kaihi, glaukooma, ikärappeuma ja diabeettinen retinopatia, voivat heikentää näkemistä ja vaativat ammatillista hoitoa.

Näköaisti kehittyy varhaisessa elämänvaiheessa ja on osa ihmisen kykyä hahmottaa ympäristöä. Plastisuus ja aivoprosessointi mahdollistavat sopeutumisen kokemuksiin ja oppimiseen näkemisen kautta.