nominatiivimuoto

Nominatiivimuoto on kieliopillinen termi, jolla tarkoitetaan sanan perusmuotoa silloin, kun sitä käytetään lauseen subjekti- tai predikatiivimuotona. Se on usein myös sanakirjan muoto, eli perusmuoto, josta taivutusmuodot lähtevät liikkeelle. Nominatiivin käyttö on keskeinen osa sanan taivutusta ja lauseen rakennetta: se kertoo, mikä sana on lauseen pääaihe tai yhdistämisen kohde.

Finnin kielessä nominatiivimuoto on yksi monista taivutusmuodoista. Yksikön nominatiivi on yleensä sama kuin sanan perusmuoto, ja monikossa nominatiivin lopussa tavallisesti on -t (esim. kissa–kissat). Poikkeuksia ja epäsäännöllisyyksiä on runsaasti, ja joidenkin sanojen nominatiivimuoto sekä taivutus voivat poiketa yksinkertaisesta kuvauksesta.

Käyttöesimerkkejä: "Kissa nukkuu." Tässä subjekti "kissa" on nominatiivissa. "Kissat nukkuvat." Monikon nominatiivimuoto on "kissat." Henkilöpronominit näyttävät nominatiivimuodossa: "Minä luen." "Sinä näet." "Hän on opettaja." Näissä lauseissa sekä subjekti että predikatiivina käytetty sana ovat nominatiivimuodossa.

Nominatiivimuoto eroaa muista tapauksista, kuten partitiivista tai genetiivistä, joilla on erilainen käytännöllinen merkitys. Nominatiivia käytetään myös sanakirjamuotoa ja opetuslauseita käsittelevissä teksteissä, sekä silloin, kun sana toimii lauseen pääaiheena.