nollatasopohjainen

Nollatasopohjainen on suunnittelun ja budjetoinnin lähestymistapa, jossa resursointi aloitetaan nollasta ja jokainen kustannuserä sekä toimi on perusteltava uudelleen. Tämä eroaa inkrementalbudjetoinnista, jossa nykyistä tasoa lähinnä suurennetaan tai pienennetään vähittäisessä summassa. Nollatasopohjaisuutta käytetään usein nimityksellä nollatasobudjetointi tai zero-based budgeting, ja se voidaan soveltaa sekä julkisessa hallinnossa että yksityisessä sektorissa.

Prosessi etenee tyypillisesti siten, että asetetaan organisaation tavoitteet ja strategiset painopisteet, kartoitetaan kaikki toiminnot ja niiden kustannukset, ja jokaiselle toiminnolle sekä menoerälle annetaan perusteet uudelleen. Toiminnot voidaan arvioida arvolähtöisesti ja priorisoida sen mukaan, kuinka paljon niillä luodaan hyötyä tai vastataan strategisiin tavoitteisiin. Vanhoja ohjelmia voidaan perua tai merkittävästi muuttaa, jos ne eivät täytä perusteluja. Menetelmään liittyy usein kustannuslaskenta, vaihtoehtoisten toimintatapojen vertailu sekä skenaarioanalyysi.

Käyttöalueet ja konteksti: nollatasopohjaisuutta sovelletaan sekä julkisessa hallinnossa että yrityksissä, erityisesti kun halutaan lisätä kustannusten läpinäkyvyyttä, parantaa priorisointia ja varmistaa resurssien kohdentaminen strategian mukaan. Se voi lisätä päätösten oikeudenmukaisuutta, mutta on voimakkaasti resursointia ja tietopohjaa vaativa prosessi, joka vaatii luotettavaa tietoa sekä sitoutunutta johtoa.

Hyödyt voivat olla parempi kustannustehokkuus ja selkeämpi priorisointi; haasteina ovat prosessin korkea vaativuus, mahdollinen lyhyen aikavälin riskialtaituja ja tarve hyvästä tiedonhallinnasta.