Kliinisesti nivelrikkoosteoartriitti voi ilmetä yhdistelmänä kipua, jäykkyyttä ja turvotusta sekä toiminnallista rajoittuneisuutta. Tietyt nivelet, kuten polvet ja nivelet käsien tavallisissa nivelrikossa (DIP- ja PIP-nivelten alueet), voivat saada sekä degeneratiivisia että tulehduksellisia piirteitä. Tulehduksellisen osan puuttuminen yhdessä toisen mekanismin kanssa voi tehdä oireista monimuotoisempia ja vaikeammin hoidettavia.
Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon, johtopäätöksen tekemiseen oireiden kestosta, kuvantamiseen ja laboratoriotutkimuksiin. Röntgenkuvat voivat osoittaa nivelten kulumista, luusivuja tai nivelvälien kaventumista, kun taas magneetti- tai ultraäänitutkimus voi paljastaa nivelen tulehdussolujen aktiivisuutta ja sidekudosten muutoksia. Laboratoriotutkimukset voivat paljastaa kohonneita tulehdusmerkkejä (CRP, ESR) sekä epäilla taustalla olevaa inflammaatiota, jolloin voidaan laboratoriodiagnostiikan avulla rajata erilaisselvityksiä. Autoantibaatit ja synoviaalinesteen tutkimukset voivat auttaa erottamaan muita tulehduksellisia nivelsairauksia.
Hoito tähtää sekä degeneratiivisen että tulehduksellisen komponentin hallintaan. Elämäntapamuutokset, kuten painonhallinta, liikunta ja fyysinen terapia, ovat keskeisiä. Lääkitys voi sisältää kivunlievitys- ja tulehduskipulääkkeitä sekä mahdollisesti tulehduksen, immobilisaation tai autoimmuunireaktion hallintaan käytettäviä lääkkeitä (esim. DMARDit) tapauksessa, jossa on todettu selkeä inflammaatiokomponentti. Paikalliset kortikosteroidin injektiot voivat olla hyödyllisiä. Joissakin tapauksissa nivelkorjaukset (esim. artroplastiikka) voivat tulla kyseeseen, kun konservatiivinen hoito ei riitä.
Ennuste vaihtelee yksilöllisesti; hoito vaatii usein moniammatillista lähestymistapaa ja säännöllistä uudelleenarviointia, sillä tilan kulku riippuu sekä degeneratiivisesta että inflamatoorisesta prosessista. Tutkimus nivelrikkoosteoartriitin mekanismeista on edelleen kehittymässä, ja hoitostrategioita pyritään räätälöimään entistä paremmin yksilön tarpeisiin.