nimipalvelun

Nimipalvelu on järjestelmä, jonka tehtävä on muuntaa ihmisille kirjoitetut nimet, kuten verkkosivujen osoitteet, tunnisteiksi joiden kanssa tietokoneet voivat työskennellä, esimerkiksi IP-osoitteiksi. Näin sovellukset, palvelut ja käyttäjät voivat viitata resursseihin nimellä sen sijaan että muistaisivat numerot. Nimipalvelu muodostaa kriittisen osan verkkoyhteyksiä sekä organisaatioiden sisäisiä verkkoja.

Yleisin nimipalvelun toteutus Internetissä on Domain Name System (DNS). DNS kartoittaa verkkotunnuksia osoitteisiin, joita käytetään esimerkiksi sivujen hakemisessa ja sähköpostin toimituksessa. Paikallisverkoissa käytetään lisäksi ratkaisuja kuten NetBIOS Name Service (NBNS), Multicast DNS (mDNS) sekä LDAP-pohjaisia nimipalveluita ja vanhempia NIS/YP-järjestelmiä.

Nimipalvelun arkkitehtuuri voi olla hajautettu tai keskitetty. DNS:ssä palvelimet jakavat vastuuta nimialueista (zoneista), ja järjestelmän tutkijat voivat suorittaa rekursiivisen tai iteratiivisen kyselyn. Nimirekistereissä käytetään tietueita kuten A/AAAA (osoitteet), CNAME (täsmäyksiä) sekä MX (sähköpostipalvelut). Välimuistitus lyhentää vasteaikoja TTL-arvojen mukaisesti.

Turvallisuus ja yksityisyys ovat tärkeitä nimipalveluissa. DNSSEC varmistaa, että vasteet ovat peräisin oikealta lähteeltä, ja uudemmat ratkaisut tukevat salattua yhteyttä, kuten DNS-over-TLS tai DNS-over-HTTPS. Suunnittelussa pyritään myös redundanssiin ja valvontaan, jotta palvelut pysyvät käytettävissä ja virheelliset vastaukset estetään.

Nimipalvelujen toimivuus on keskeistä sekä Internetin että sisäverkkojen käytännössä. Oikein konfiguroitu nimipalvelu nopeuttaa yhteyksiä ja parantaa palveluiden löytämistä sekä estää inhimillisiä virheitä nimien hallinnassa. Sana on yleisesti käytössä sekä julkisten että organisaation omien verkkojen yhteydessä.