neurotransmitteriä

Neurotransmitteri on kemiallinen viestimä, joka välittää signaaleja synapsin yli presynaptiseltä neuroneilta postsynaptiselle neuroneille. Ne syntetisoituvat solun sisällä ja varastoidaan synaptisiin vesikkelihin. Vapautuminen tapahtuu, kun toimintopotentiaali etenee ja Ca2+-ionien sisäänvirtauksen seurauksena vesikkelit fuusioituvat solukalvon kanssa. Vapautunut aine diffundoituu synapsin onteloon ja sitoutuu reseptoreihin postsynaptisessa solussa, mikä muuttaa sen sähköistä tilaa.

Reseptorit määrittävät viestin lopullisen vaikutuksen. Ionotrooppiset reseptorit ovat nopeita ja avavat ionikanavan välittömästi, kun taas metabotrooppiset reseptorit (G-proteiinireseptorit) käynnistävät sisäisiä signaalipolkuja ja voivat tuottaa pidemmänkestoisen vasteen. Vaikutus postsynaptisessa solussa voi olla eksitatorinen (depolarisaatio) tai inhiboiva (hyperpolarisaatio), riippuen reseptorityypistä ja solun kontekstista.

Signaalin lopettaminen tapahtuu pääasiassa takaisinoton presynaptiselle neuronille tai gliaalisille soluille, sekä entsymaattisessa hajoamisessa ja difusiossa pois synapsista. Esimerkkeinä: asetyylikoliinin hajoaminen kolinesteraasilla; monoamiinien dopamiinin, noradrenaliinin ja serotoniinin takaisinotto sekä hajoaminen MAO- ja COMT-entsyymien kautta.

Yleisimmät neurotransmitterit ovat aminohappoperäisiä glutamaatti (eksitatorinen) ja GABA sekä glysiini; lisäksi ovat tärkeitä asetyyli-koliini, dopamiini, noradrenaliini, serotoniini ja histamiini. Muita ovat typpioksidi sekä endocannabinoidit ja neuropeptidit kuten substance P. Nämä välittäjät ohjaavat oppimista, muistin, liikkeiden ja mielialan säätelyä.

Neurotransmitterit ovat keskeisiä aivojen ja ääreishermoston toimintaa, ja niiden toimintahäiriöt voivat liittyä sairauksiin kuten Parkinsonin tauti, Alzheimerin tauti, masennus ja epilepsia.