Neurotransmitterit

Neurotransmitterit ovat kemiallisia sanansaattajia, jotka välittävät viestejä hermosolujen välillä synapsikytkennän kautta. Ne syntetisoituvat presynaptisissa terminaaleissa ja vapautuvat, kun neuroni aktivoituu; ne sitoutuvat postsynaptisen neuronin reseptoreihin ja laukaisevat signaalin, joka voi kiihdyttää tai estää seuraavaa toimintaa. Viestin päättyessä ne poistuvat synapsialueelta joko takaisin presynaptiseen terminaaliin kulkeutumalla transporttereiden kautta, hajotamalla entsyymeillä tai diffundoitumalla pois.

Neurotransmitterit jaetaan useisiin pääluokkiin. Aminohapot kuten glutamaatti ja GABA sekä glysiini ovat yleisiä. Biogeeniset Amiinit kuten dopamiini, noradrenaliini (norepinefriini), serotoniini ja asetyylikoliini vastaavat monista motorisista ja kognitiivisista toiminnoista. Neuropeptidit kuten endorfiinit ja somatostatiini toimivat usein neuromodulaationa. Purineerit kuten ATP ja adenosine sekä gasotransmitterit kuten typenoksidi (NO) muodostavat muita tärkeämpiä signaalijärjestelmiä.

Postsynaptiset reseptorit voivat olla ionotrooppisia (nopeat vaikutukset) tai metabotrooppisia (kytketty g-proteiineihin). Esimerkiksi glutamaatti on eksitatorinen vastaan AMPA- ja NMDA-reseptoreiden kautta, kun taas GABA-A-reseptorit ovat inhiboivia ja johtavat kloridi-jonien virtaukseen. Asetyylikoliini vaikuttaa sekä nikotiinireseptorein (ionotrooppinen) että muskarinireseptorein (metabotrooppinen).

Neurotransmitterien vajaatoiminta tai ylitoiminta liittyy moniin sairauksiin, kuten Parkinsonin tautiin, depressioon, skitsofreniaan ja Alzheimerin tautiin. Tutkimus ja hoito kohdistuvat usein reseptorivaikutuksiin, transporterien säätelyyn tai aineenvaihduntaan (esim. MAO-estäjät, SSRI-lääkkeet, L-DOPA).