presynaptisissa

Presynaptisilla terminaaleilla tarkoitetaan neuronin aksonin loppuosaa, jossa synaptinen viestinvälitys tapahtuu. Ne muodostavat synapsin presynaptisen toisen puolen ja sisältävät runsaasti synaptisia vesikkeleitä, aktiivisen alueen proteiineja sekä jännitteisiin Ca2+-kanaviin liittyvää kalvoa. Vapautuminen edellyttää vesikkelien fuusiointia kalvon kanssa SNARE-proteiinien avulla.

Fuusio on seurausta toimintapotentiaalin saapumisesta terminaaliin, jolloin Ca2+-kanavat avautuvat ja Ca2+-ionit laukaisevat vesikkelien fuusionin. Keskeisessä roolissa on SNARE-kompleksi, joka koostuu proteiineista syntaxin, SNAP-25 ja synaptobrewin/VAMP. Ca2+-sensorina toimii usein synaptotagmiini, ja fuusiointia moduloivat myös muut tekijät kuten Munc13, Munc18, RIM ja complexin.

Vapautuvat välittäjäaineet voivat olla pienmolekyylisiä, kuten glutamaatti, GABA, glysiini tai asetyylikoliini, sekä neuropeptidisiä välittäjäaineita. Vapautuneet aineet sitoutuvat postsynaptisen solun reseptoreihin ja laukaisevat vasteen, joka voi olla nopeasti kilpaileva tai pitkän aikavälin muutos.

Välittäjäaineiden poistuminen tapahtuu ensisijaisesti takaisinoton kautta presynaptisesta terminaalista transporterien avulla sekä hajotuksella synapsin tilassa. Presynaptisessa viestinnässä sääntely tapahtuu useilla proteiineilla ja mekanismeilla, mikä mahdollistaa synaptisen plastisuuden, mukaan lukien lyhytkestoinen facilitointi ja depressio sekä pitkäaikaiset muutokset vapautumisen todennäköisyydessä.

Tiettyjä häiriöitä ja myrkkyjä, kuten botulinen toksini ja Lambert-Eaton -oireyhtymä, liittyy suoraan presynaptisen viestinnän toiminnan heikkenemiseen. Tämä korostaa presynaptisten mekanismien tärkeyttä hermosolujen välisessä signaalinvälityksessä.