nestehoitoon

Nestehoitoon viitataan kliinisessä lääketieteessä nestemäisen nesteen antamiseen potilaalle suonensisäisesti tai muulla valituilla tavoilla. Sen tarkoituksena on ylläpitää ja palauttaa neste- sekä elektrolyyttitasapaino, tukea verenkiertoa ja elintoimintoja tilanteissa kuten nestevajauksessa, oksentelun tai ripulin aiheuttamassa dehydraatiossa, kirurgisten toimenpiteiden aikana sekä sokin tai hypotension hoitamisessa. Nestehoitoa suunnitellaan yksilöllisesti potilaan tilan, taustan ja hoitotavoitteen mukaan.

Yleisimmät nesteet jaotellaan crystalloideihin ja kolloideihin. Crystalloideihin kuuluvat isotoni-, hypotoni- ja hypertoniset liuokset, kuten 0,9 % natriumkloridi (isotoninen suolaliuos) sekä Ringerin lactaatti, sekä glukoosiliuokset. Kolloidiliuokset sisältävät suurikokoisia molekyylejä, kuten albumiinia tai gelatinipohjaisia valmisteita, ja niitä käytetään harvemmin. Valinta riippuu potilaan elektrolyyttitilasta, nesteytystarpeesta ja erityistilanteista.

Indikaatiot ja käyttötavat: nestehoitoa tarvitaan nestevajaan korjaamiseen, dehydraation hoitoon, sokin ja hypotension tukemiseen sekä perioperatiivisessa hoidossa. Hoito voidaan aloittaa nopeilla bolus-annoksilla akuutissa tilanteessa ja jatkaa ylläpitona potilaan tilan mukaan. Hoitoa voidaan antaa sekä pienemmillä että suuremmilla infuusiotiheydillä riippuen tilanteesta.

Seuranta ja riskit: nesteytystä seurataan jatkuvasti verenkiertoa, virtsaneritystä, ihon kosteutta sekä laboratoriovariantteja kuten elektrolyyttejä ja verensokeria. Mahdollisia komplikaatioita ovat liiallinen nesteytys, elektrolyyttihäiriöt sekä keuhko- tai sydämen kuormituksen lisääntyminen. Historia ja merkitys: nestehoito on ollut keskeinen osa modernia kliinistä hoitoa jo 1800-luvulta lähtien ja sitä käytetään laajasti akuuttihoidossa, kirurgiassa ja tehohoidossa.