nesteerotuksesta

Nesteerotus on prosessi, jossa kaksi tai useampi toisiinsa sekoittumaton neste eriytetään toisistaan. Yleensä kohteena ovat öljyn ja veden kaltaiset nesteparit, mutta ilmiö kattaa myös muut immiscible nesteet. Erottelu voidaan saavuttaa sekä passiivisesti gravitaation avulla että aktiivisesti käyttämällä mekaanisia, kemiallisia tai termisiä menetelmiä. Nesteerotusta hyödynnetään teollisissa prosesseissa, jätevesien käsittelyssä, öljy- ja kemianteollisuudessa sekä ympäristö- ja meriliikenteen sovelluksissa.

Periaate ja menetelmät perustuvat nesteiden tiheyseroihin, interfaasipintojen käyttäytymiseen ja mahdollisiin emulsiotioihin. Kun tiheysero on selvä, raskaimpi faasi laskeutuu ja kevyempi pysyy pinnalla; epäpuhtaudet ja pienet hiukkaset voivat kuitenkin muodostaa emulsiota, mikä hidastaa erottumista. Erottelua voi tehostaa demulsifikaatioaineilla, lämmöllä, pH-muunnoksilla sekä mekaanisilla keinoilla. Tavanomaisia menetelmiä ovat gravitaatiopohjainen erottuminen, sentrifugointi, koalesenssiin perustuvat laitteet sekä kalvo- ja membraneerottimet. Joissakin tapauksissa lämpötilan tai haihtuvuuden eroilla voidaan saavuttaa myös osittainen määrällinen erottuminen.

Laitteet ja järjestelmät vaihtelevat pienistä laboratoriolaitteista suuriin teollisuustuotantoyksiköihin. Yleisiä laitteita ovat settilaitteet ja clarifiers, decanter-centrifugit, levy- ja putkierottimet sekä hydrocyclonit. Kalvoerottimet ovat tärkeitä erityisesti pienipisaraisten emulsiorekisterien käsittelyssä ja vesi-öljy -erottelussa. Nesteerotuksesta syntyy erillisiä faaseja, joiden laatu ja koostumus määrittävät seuraavat käsittelyvaiheet sekä lopullisen käytön.