nefrotoksisia

Nefrotoksisuus on munuaisiin kohdistuva toksinen vaikutus, joka johtaa munuaisvaurioihin tai munuaistoiminnan heikkenemiseen. Se voi ilmetä akuutin munuaisvaurion (AKI) tai kroonisen nefropatian muotona, jolloin munuaisten kyky säilyttää nestetasapaino ja elektrolyytit heikkenee. Nefrotoksisuus voi johtua useista aineista, kuten lääkkeistä, raskasmetalleista, radiokontrast-aineista sekä ympäristön toksisista yhdisteistä.

Mekanismit ovat moninaiset ja ne voivat aiheuttaa sekä suoraa tubulaarista vauriota että glomerulaarista tai interstiaalista tulehdusta. Yleisimmät akuutit mekanismit ovat munuaistubulusten vaurio ja verenkierron vaihtelut, jotka johtavat neste- ja elektrolyyttitasapainon häiriöihin sekä kreatiniinin määrän kohoamiseen. Pitkäaikainen altistuminen tai suuri altistus voi johtaa krooniseen munuaistubulointerstitiaaliseen sairauteen ja asteittaiseen munuaisten vajaatoimintaan.

Yleisimpiä nefrotoxisia aineita ovat aminoglykosidiset antibiootit (esim. gentamisiini), cisplatiini ja muut syöpälääkkeet, NSAID-lääkkeet sekä radiokontrast-aineet. Raskasmetallit (lyijy, elohopea) sekä joillakin aineilla, kuten diureeteilla ja antineoplastisilla lääkkeillä, voi olla myös nefrotoksisia vaikutuksia erityisesti riskiryhmissä.

Riskitekijöitä ovat olemassa oleva munuaissairaus, ikä, diabetes, hypertension, riittämätön nesteytys, dehydraatio sekä samanaikainen toksinen altistus. Diagnoosi perustuu anamneesiin, laboratoriokokeisiin (kreatiniini, BUN, elektrolyytit) sekä virtsan tutkimukseen; varhaiseen havaitsemiseen käytetään myös uusiutuneita biomarkkereita kuten NGAL tai KIM-1.

Hoito keskittyy pois altistuksesta, nesteytykseen ja tukihoitoon sekä tarvittaessa munuaiskuntoa tukevaan hoitoon. Ennuste riippuu syystä, altistusajasta ja hoitovasteesta; joissakin tapauksissa vaurion palautuminen on mahdollista, toisinaan syntyy pysyvä munuaisten toiminnan heikkeneminen.