muotokuvaa

Muotokuva on kuvataiteen laji, jossa pyritään esittämään henkilön kasvot sekä yleensä ylävartalo. Kohteena voi olla yksittäinen ihminen tai useampi henkilö, ja muotokuva voi sisältää myös symbolisia elementtejä tai taustatekijöitä, jotka viestivät kohteen identiteettiä, asemaa tai luonnetta. Tavoitteena on välittää sekä ulkonäkö että vähintään jollakin tasolla kohteen olemus tai hetken vaikutelma.

Historia ja kehitys. Muotokuvia on tehty kautta aikojen, ja ne ovat toimineet sekä kunnianosoituksena että muistomerkkinä. Eurooppalaisessa taiteessa muotokuvien merkitys kasvoi renessanssista barokkiin ja myöhemmin klassisismiin, jolloin teosten tekniset ratkaisut sekä henkilön asemaa korostava symbolismsi kehittyivät. 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa muotokuvan tehtävät laajenivat: ne saattoivat peilata yksilön psykologista syvyyttä sekä yhteiskunnallisia muutoksia, ja valokuva alkoi yleistyä muistokuvien rinnalla.

Tekniikat ja medio. Perinteisesti muotokuvia on maalattu öljyvärein kankaalle, mutta laji tunnetaan myös piirtämisessä, grafiikassa, akvarellissa ja tempera-tekniikoissa. Nykyään muotokuvia tuotetaan monipuolisesti: öljy- ja akryylimaalausta, piirroksia, valokuvia sekä digitaalisiin välineisiin perustuvia teoksia. Myös mediataiteen ja videon keinot ovat tulleet osaksi muotokuvien ilmaisua.

Suomalainen konteksti. Suomessa muotokuvien perinne ulottuu 1700– tai 1800-luvulle, jolloin suurvaltion ja porvareiston tilaukset muotokuvittivat asemaa. Tunnettuja muotokuvantekijöitä ovat Albert Edelfelt ja Helene Schjerfbeck, joista Schjerfbeck on erityisesti tunnettu psykologisesti suuntautuneista ja yksinkertaisista, intiimeistä muotokuvistaan. Akseli Gallen-Kallela on myös tehnyt muotokuvia, joissa yhdistyy realistisuus ja kansallinen syvällisyys.

Merkitys. Muotokuva toimii sekä yksilön muistamisen välineenä että taiteellisen identiteetin ilmaisuna. Se heijastaa aikansa kulttuuria, muotoja ja arvotuksia sekä tarjoaa näkökulman kohteensa henkilöllisyyteen.