temperatekniikoissa

Temperatekniikoilla viitataan lämpökäsittelymenetelmien ryhmään, joiden tarkoituksena on hallita materiaalin sisäisiä jännitteitä sekä muokata kovuutta, sitkeyttä ja iskunkestävyyttä. Tekniikoita käytetään laajasti terästen ja lasien valmistuksessa, mutta niitä sovelletaan myös joihinkin muovi- ja metalliseoksiin.

Teräksessä temperointi tehdään lämmittämällä kappale hallitusti toiseen lämpötilaan, joka on alle kriittisen tilan, ja pitämällä sitä siellä tietyn aikaa ennen nopeaa jäähdytystä. Tämä muuttaa rakennetta: kovuus laskee ja sitkeys paranee, jolloin kappale kestää paremmin muodonmuutoksia ja iskukykyä. Temperointilämpötilat riippuvat teräslajikkeesta ja halutusta ominaisuudesta, yleisesti noin 150–650 °C. Jäähdytys tapahtuu ilmassa, öljyssä tai kaasussa, ja jäähdytysnopeus vaikuttaa lopulliseen kovuuteen ja jännitteisiin.

Lasin temperointi perustuu pinnan puristuksiin: lasi lämmitetään noin 600–700 °C:een ja jäähdytetään nopeasti ilmakuiskulla. Pinnan puristukset parantavat vetolujuutta, iskunkestävyyttä ja lämpöshokkimakestävyyttä, mikä tekee temperoidusta lasista vähemmän alttiin katkeamiselle.

Muita sovelluksia ovat eräät muovit ja erikoisseokset, joissa temperointi parantaa kestävyyttä ja stabiliteettia. Temperointi vaatii usein laadunvalvontaa, kuten kovuusmittauksia ja halkeamien tarkkailua, jotta lopulliset ominaisuudet vastaavat käyttötarkoitusta.