moodityyppejä

Moodityyppejä tarkoittaa kieliopillisia moduksia, jotka ilmaisevat puhujan asenteen väitteeseen tai tapahtumaan. Ne kuvaavat suhdetta todellisuuteen, epävarmuuteen, toivomukseen tai käskyyn. Eri kielissä moodien lukumäärä ja nimet vaihtelevat; yleisesti on useita moodityyppejä, kuten indikatiivinen, konditionaali, potentiaali, imperatiivi sekä joissakin kielissä subjunktiivinen tai hortatiivinen.

Monet kielet erottavat lisäksi moodin erikoisempia ilmaisumuotoja, kuten evidential- (tiedon lähteeseen liittyvä) moodi tai jussiivinen ja hortatiivinen ilmaisu, jotka voivat korostaa toivetta, kehotusta tai mahdollisuutta. Moodit ovat tyypillisesti verbiin liittyviä taivutusmuotoja, ja niiden ilmaisu sekä nimeäminen vaihtelevat kielittäin. Joissain kielissä moodien kirjo on huomattavasti laajempi kuin toisissa.

Suomen kielessä moodit ovat pääosin indikatiivin, imperatiivin, konditionaalin sekä potentiaalin kautta. Indikatiivi ilmaisee tosiasian tai väitteen todellisuuden; imperatiivi kehotuksen tai käskyn; konditionaali ehtotilanteen; potentiaali mahdollisuuden tai todennäköisyyden. Subjunktiivin käyttö on nykypäivän kielellä rajatumpaa ja esiintyy yleensä vanhemmissa teksteissä tai erikoiskonteksteissa. Hortatiiviset tai jussiiviset ilmaukset ovat olemassa tietyissä ilmaisutilanteissa, mutta niitä ei välttämättä lueta erillisiksi moodiksi jokapäiväisessä puheessa.

Moodityyppien ymmärtäminen auttaa sekä kielitieteen tutkimuksessa että kielenoppimisessa, koska ne määrittävät, millä tavalla lauseen tilaa ja asennetta ilmaistaan.