monikonmuodon

Monikonmuoto tarkoittaa sanan monikkomuotoa Suomen kielessä, eli muotoa jolla viitataan useampaan kuin yhteen ilmentymään. Monikonmuodon hallinta on oleellinen osa sanaan liittyvää taivutusta, ja se vaikuttaa sanan taivutettujen muotojen valintaan kaikissa sijamuodoissa. Suomen kielessä monikkoa käytetään yhdistämään määrän ja lauseen sanajärjestyksen ominaisuuksia.

Suomen yleisin tapa muodostaa monikko nominatiivissa on lisäämällä -t tai -ät/ -et - endings tiedon mukaan, mutta järjestelmä sisältää poikkeuksia ja stemmin muutoksia. Esimerkiksi kirja → kirjat, kissa → kissat, talo → talot. Joidenkin sanojen monikko muodostuu verraten epäsäännöllisesti, kuten nainen → naiset, lapsi → lapset, mies → miehet. Näiden lisäksi joillakin sanoilla voi olla sekä säännöllisiä että epäsäännöllisiä muotoja riippuen sanan käytöstä ja taivutuksesta.

Monikonmuoto sisältää myös kaikkien sijamuotojen monikkomuodot: genitiven monikko (kirjojen), partitiivin monikko (kirjoja), illatiivin monikko (kirjoihin) ja inessiivin monikko (kirjoissa) sekä muita sijamuotoja. Suomen kielen monikonmuodot ovat siten sekä muodon että merkityksen kannalta keskeisiä, sillä ne voivat vaikuttaa lauseen tarkkuuteen sekä sanan suhteelliseen yhteyteen muihin sanoihin.

Lähempi tutkimus ja sanakirjoissa käytetty taivutuskaavioissa korostavat monikonmuodon merkitystä kielen oppimisessa sekä kieliopin hallinnassa. Monikonmuotoa käsitellään yleisesti kieliopissa, sanakirjoissa ja oppimateriaaleissa, joissa esitellään sekä yleisimmät säännöt että huomioon otettavat epäsäännölliset muodot.