mittausyksikön

Mittausyksikkö tarkoittaa standardoitua määrää, jolla mitattavia suureita voidaan ilmaista tarkasti ja vertailukelpoisesti. Se mahdollistaa kvantifioinnin, tulosten tulkinnan ja kommunikaation teknisissä sekä tieteellisissä yhteyksissä. Mittausyksiköt ovat olennaisia sekä arkipäivän mittauksissa että tutkimuksessa, ja niiden on oltava toistettavissa sekä jäljitettävissä.

Suurin osa nykyisin käytettävistä mittausyksiköistä tärkeytyy Kansainvälisen mittayksikköjärjestelmän (SI) puitteissa. SI-järjestelmän perusyksiköitä ovat metre pituudelle, kilogramma massalle, sekunti ajalle, ampeeri sähkövirralle, kelvin lämpötilalle, mol kappalemäärälle ja kandela valaistukselle. Näiden ympärille on rakennettu johdettuja yksiköitä, kuten newton (voima) ja joule (energia). Yleisiä etuliitteitä ovat kilo-, milli-, micro- ja nano-, joilla suureita voidaan ilmaista sekä suurina että pieninä arvoina.

Määritelmien vakaana pitämiseksi mittausyksiköille annetaan jäljitettävyys kansainvälisiin standardeihin. Kansainväliset menetelmät ja säännöt hallinnoi Kansainvälinen mittayksikköjärjestö (BIPM) CGPM:n ohjauksessa, ja lisäksi maat ylläpitävät omia metrologian laitoksia sekä akkreditoituja laboratorioita mittausten kalibrointiin ja valvontaan.

Historiallisesti perusyksiköt määriteltiin artefakteilla ja konkreettisilla kokeilla, mutta viime vuosikymmeninä kaikki perusyksiköt on määritelty luonnonvakioihin. Tämä muutos parantaa mittausjärjestelmän vakautta ja universaalia käyttöä.