perusyksiköitä

Perusyksiköitä tarkoitetaan mittausjärjestelmän perustavanlaatuisia yksiköitä, joista muut mittayksiköt johdetaan. Kansainvälisen mittaussäännön (SI) perusyksiköiden määrä on seitsemän. Niiden tarkoituksena on antaa vakaat, pysyvät ja maailmanlaajuisesti vertailtavissa olevat lähtöpisteet mittauksille. Perusyksiköt määrittävät myös muiden yksiköiden mahdolliset yhdistelmät ja yksiköiden yhteentoimivuuden.

SI-järjestelmän perusyksiköt ja niiden symbolit ovat: metri (m), kilogrammi (kg), sekunti (s), ampeeri (A), kelvin (K), mooli (mol) ja kandela (cd). Näillä yksiköillä voidaan mitata pituutta, massaa, aikaa, sähkövirtaa, lämpötilaa, määrääainetta sekä valovoimaa. Perusyksiköiden määritelmät ovat nykyään sidottu kiinteisiin fysikaalisiin vakioihin, mikä parantaa mittausten toistettavuutta ja etäisyyden hallintaa kansainvälisesti.

Metri määritellään siten, että tyhjiössä valon kulku 1/299 792 458 s aikana vastaa yhden metrin etäisyyttä. Kilogrammi määritellään Planckin vakiosta h: 6.62607015×10^-34 J s. Ampeeri määritellään kiinnittämällä alkeisvaraus e arvolle 1.602176634×10^-19 C per elektronivaraussekunti, jolloin 1 ampeeri vastaa noin 6.2415×10^18 elektronien siirtymää sekunnissa. Kelvin on määritelty Boltzmannin vakion k arvoon 1.380649×10^-23 J/K. Mooli määritellään Avogadron vakion NA = 6.02214076×10^23 mol^-1 mukaan. Kandela määritellään siten, että tietyn taajuuden 540×10^12 Hz monochromatisoidun valon kirkkaus vastaa 683 lumenia per watt.

Perusyksiköillä määritellään suurin osa derived-yksiköistä, kuten newton (N), joule (J) tai watt (W), jotka ilmentävät perusyksiköiden yhdistelmiä. Näin SI pysyy johdonmukaisena ja kansainvälisesti vertailukelpoisena mittausjärjestelmänä.