mittausoppi

Mittausoppi on mittausten teoria ja käytäntö, jonka tavoitteena on määrittää, miten mittaukset suunnitellaan, suoritetaan ja tulkitaan sekä miten mittausten luotettavuus varmistetaan. Siihen kuuluu mittaustulosten tarkkuus, toistettavuus ja epävarmuudet sekä niiden hallinta. Mittausoppi pyrkii varmistamaan tulosten jäljitettävyyden eli sen, että mittaustulokset voidaan asemoida kansainvälisiin standardeihin ja SI-yksiköihin.

Keskeisiä käsitteitä ovat mittausten epävarmuus, kalibrointi ja jäljitettävyys. Epävarmuus kuvaa tuloksen luotettavuuden rajoituksia, ja sen arviointi on osa ennalta määriteltyä menetelmää. Kalibrointi tarkoittaa mittausvälineen vertailua tarkempiin standardeihin, mikä mahdollistaa tulosten vertaamisen ja normaalin käytön eri paikoissa. Jäljitettävyys varmistaa, että mittaustulokset voivat suhteuttaa johonkin tunnettuun arvoon tai standardiin.

Mittaustutkimus jakautuu useisiin osa-alueisiin: perus- ja tähtitieteellinen metrologia (fundamental ja tieteellinen metrologia), teollinen metrologia sekä oikeudellinen metrologia. Kansainvälisiä standardeja ja suosituksia koordinoivat organisaatiot, kuten BIPM ja kansainväliset standardointijärjestöt, sekä omat kansalliset mittaustekniikan organisaatiot tarjoavat kalibrointi- ja mittauspalveluja sekä sertifiointeja.

Sovellukset ulottuvat teollisuudesta ympäristön seurantaan ja terveydenhuoltoon. Mittausoppia käytetään laadunhallinnassa, lainsäädännön mukaan säädellyissä mittauksissa sekä kuluttajansuojassa, esimerkiksi punnituksissa, nesteiden mittauksissa ja mittauslaitteiden hyväksynnässä.