mittausmallia

Mittausmalli (measurement model) on tilastollinen rakenne, jolla piileviä muuttujia (latent variables) pyritään mittaamaan havaittavien ilmaisujen (indikaattoreiden) kautta. Se on keskeinen osa rakenteellista yhtälömallinnusta (SEM) ja erityisesti CFA:ta (confirmatory factor analysis). Mittausmallin tarkoituksena on kuvata, miten luotettavasti ja tarkasti tietyt havaittavat mittaukset heijastavat taustamuuttujaan, sekä ottaa huomioon mittausvirheet.

Keskeiset komponentit ovat piilevät muuttujat, jotka vaikuttavat indikaattoreihin, ja kertoimet, joita kutsutaan factor loadings, sekä jokaiselle indikaattorille liittyvät virheet (residuals). Malli voidaan rakentaa kahdella päätyypillä: reflektiivinen malli, jossa indikaattorit ovat piilevän muuttujan ilmentymiä, ja formatiivinen malli, jossa piilevä muuttuja muodostuu indikaattoreista. Yleisessä CFA:ssa on kyse reflektiivisestä mittausmallista, jossa on määritelty yhteydet latentin muuttujan ja indikaattoreiden välillä.

Arviointi ja estimointi tapahtuvat yleisesti maksimiperusteella (maximum likelihood) tai muiden menetelmien, kuten GLS:n, avulla. Ordinaaristen mitta-asteikkojen tapauksessa käytetään usein WLSMV-estimaattoria. Mallin sovitus arvioidaan tilastollisin hyvän sovituksen mittarein, kuten chi-neliö, CFI, TLI, RMSEA ja SRMR. Mittausmallin oikeellisuus heijastuu myös luotettavuuteen ja validiteettiin: composite reliability, konvergenttinen validiteetti (AVE) sekä diskri­minantti validiteetti voidaan arvioida Fornell-Larcker -lähestymistavalla.

Maailmanlaajuinen käyttö ja havaitseminen: mittausmallia tarkastellaan usein eri ryhmien välillä, jolloin voidaan puhua mittausinvariaisuudesta (configural, metric, scalar invariance). Tyypillisiä sovellusalueita ovat psykologia, koulutus ja terveystieteet, joissa mittausmallit varmistavat, että mittaustulokset ovat johdonmukaisia ja tulkittavissa.

Esimerkkinä voidaan käyttää masennuksen mittauksessa käytettyä koostettavan mittarin indikaattoreita, joiden odotetaan mittaavan samaa latenttia tekijää. Toinen esimerkki on koulumenestyksen arviointi, jossa useat testikysymykset ovat indikaattoreita yhdessä piilevässä saavutustason muuttujassa. Mittausmallin laadulla on keskeinen merkitys koko analyysin tulkinnan luotettavuudelle.