mittausinvariaisuudesta

Mittausinvariaisuus tarkoittaa, että mittausinstrumentin mittaama rakenne toimii samalla tavalla eri ryhmissä, esimerkiksi kieli-, kulttuuri-, sukupuoli- tai ryhmäkohtaisissa vertailuissa. Sen saavuttaminen mahdollistaa luotettavat ja mielekkäät vertailut latenttien konstruktioiden tasoilla sekä ryhmien välillä.

Tyypillisesti invariaisuus jaetaan useisiin tasoihin. Configural invariance tarkoittaa saman rakennetyypin vahvistamista eri ryhmissä eli samojen tekijöiden ja indikoivien olemassaoloa. Metric invariance tarkoittaa, että tekijöiden kuormitukset ovat yhtä suuret ryhmien välillä, mikä mahdollistaa yhteisten mittausparametrien vertailun. Scalar invariance tarkoittaa, että leima- tai raja-arvot ovat samat, jolloin ryhmien latenttien tasojen vertailu on luotettavaa. Strict invariance lisää mittareiden jäännösvarianssien samuutta. Käytännössä täydellistä invarianssia ei aina saavuteta, jolloin puhutaan osittaisesta invarianssista ja sopeutetuista mallinnuksista.

Tutkimuksessa yleisin menetelmä on moni-ryhmä CFA (multi-group CFA), jolla testataan eri tasojen yhdenmukaisuutta. Muita lähestymistapoja ovat mukaan lukien DIF-analyysit ja total- tai IRT-pohjaiset menetelmät sekä mm. Alignement-optimointi, joka soveltuu laajoihin ryhmäaineistoihin. Invariaation puute voi johtaa harhaanjohtaviin johtopäätöksiin latenttien tasojen vertailussa; silloin käytetään osittaista invarianssia tai vaihtoehtoisia analyysitapoja.

Sovelluksia ovat muun muassa kulttuurienväliset kyselyt, psykologiset ja koulutukselliset mittarit sekä käännösten validaatio, joissa varmistetaan, että mittaus mittaa samaa asiaa kaikissa ryhmissä.