mittausketjuihin

Mittausketjut ovat metrologian keskeinen käsite, jolla tarkoitetaan mittaamisen koko prosessia, jossa fysikaalinen suure muunnetaan mittaustulokseksi ja sen arvo muodostuu useamman vaiheen kautta. Ketju kattaa sekä luonnontieteellisen suureen kohdistuvat muunnokset että mittauslaitteiston, signaalin käsittelyn, tietojenkäsittelyn sekä kalibroinnin ja laadunvarmistuksen. Tavoitteena on tuottaa mittaustulos, joka voidaan liittää SI-yksiköihin ja jonka epävarmuus on ymmärrettävä sekä dokumentoitu.

Rakenne ja komponentit voivat vaihdella suuresti mittaustyypin mukaan, mutta yleisesti mittausketju sisältää mittausvälineet tai anturit, muunnos- ja esikäsittelyvaiheet, signaalin digitoimisen sekä tulosraportoinnin. Kalibrointi ja standardien käyttö ovat keskeisiä: primaariset ja sekundaariset standardit sekä kalibrointitodistukset varmistavat, että mittaustulos on jäljitettävissä SI-yksiköihin. Jäljitettävyys tarkoittaa sitä, että jokainen ketjun vaihe voidaan tarvittaessa palauttaa todetuiksi arvoiksi ja epävarmuudet voidaan kohdistaa oikeisiin lähteisiin.

Epävarmuus on mittausketjussa keskeinen käsite. Ketjun lopullinen epävarmuus syntyy kaikista vaiheista: itse mittauslaitteesta, ympäristöolosuhteista, signaalin käsittelystä sekä laskentamenetelmistä. Epävarmuuden arviointi ja dokumentointi ovat olennaisia osia laadunvarmistuksessa, erityisesti tutkimuslaitoksissa ja teollisissa laaduntarkastuksissa.

Käyttöalueita ovat laboratorio- ja tuotantoprosessit, joissa on olennaista varmistaa mittaustulosten luotettavuus ja toistettavuus. Kansainväliset standardit, kuten ISO/IEC 17025, ohjaavat kalibrointilaboratorioiden toimintaa ja varmistavat mittausketjujen laadun ja yhteensopivuuden.