mineraalipartikkeleita

Mineraalipartikkeleita ovat pienikokoiset, usein kiderakenteiset mineraalihiukkaset, jotka esiintyvät erillisinä hiukkasina tai pieninä hiukkasjoukkina. Ne syntyvät luonnossa, esimerkiksi kivilajien kulumisesta, eroosiosta, sedimentaatiosta sekä tulivuoren purkauksista, mutta niitä syntyy myös ihmistoiminnan seurauksena kuten louhinnassa, jauhamisessa ja polttoaineiden palamisessa. Mineraalipartikkeleita löytyy ilmasta, vedestä, maaperästä ja sedimenteistä.

Hiukkasten koko vaihtelee nanometreistä mikrometreihin. Yhä pienemmät hiukkaset voivat olla alle muutaman mikrometrin suuruisia ja kuuluvat ilmanlaadun mittauksissa käytettäviin PM2,5- ja PM10-fraktioihin, joiden kautta ne voivat kulkea hengitysteihin. Suuremmat hiukkaset ovat havaittavissa paljaalla silmällä ja voivat vaikuttaa näkyvyyteen sekä maa-ainesten luonteeseen.

Koostumus ja mineraalinen identiteetti vaihtelevat suuresti riippuen lähteestä. Tyypillisiä mineraaleja ovat kvartsi (SiO2), feldspaatit, calcit (CaCO3), magnetiitti (Fe3O4) sekä hematite (Fe2O3). Myös borea, clays-lajien mineraalit ja muut sedimenttien kivennäisaines voivat muodostaa mineraalipartikkeleita. Tämän vuoksi mineralogiset tutkimukset keskittyvät sekä hiukkasen muotoon ja kokoon että sen kiderakenteeseen.

Mineraalipartikkeleita tutkitaan geologiassa ja sedimentologiassa kuljetus- ja provenance-tarinoiden selvittämiseksi sekä ympäristötieteissä ilmanlaadun, vedenlaadun ja ekosysteemien vaikutusten arvioimiseksi. Lisäksi niitä käytetään teollisuudessa esimerkiksi pigmentteinä, täyteaineina ja nano- tai mikromäntä tuotteissa. Tutkimuksessa hyödynnetään elektronimikroskopiaa, X-ray diffractionia sekä partikkelikoko- ja koostumusanalyyseja. Terveyden ja turvallisuuden näkökulmasta pienimmät hiukkaset voivat päästä keuhkoihin, joten ilmanlaadun valvonta ja altistumisen arviointi ovat keskeisiä.