mineraaliluokka

Mineraaliluokka on mineralogiassa käytetty termi, jolla mineraalit jaotellaan ryhmiin niiden kemiallisen koostumuksen ja kiderakenteen perusteella. Luokittelu auttaa mineraalien tunnistamista, geologisten prosessien ymmärtämistä sekä mineraaleihin liittyvien ominaisuuksien ja sovellusten arviointia, esimerkiksi tutkimuksessa, kaivannaisteollisuudessa ja ympäristöanalyysissä.

Yleisimmät mineraaliluokat ovat silikaatit, oksidit ja hydroksidit, sulfidit ja sulfosalitit, sulfaatit, karbonaatit, fosfaatit sekä halidit ja boraatit. Lisäksi on natívimetalleja sekä organisia mineraaleja. Silikaatit muodostavat suurimman osan maankuoresta; niihin kuuluvat kvarts ja felspatit, ja niitä voidaan tarkastella rakenteen mukaan yksittäisten tetraedrien, kjedujen ja kerrosten perusteella. Oksidit ja hydroksidit kattavat mineraaleja kuten hematit ja magnetiitti, joilla on merkittäviä rooleja geologisissa prosesseissa ja malminetsinnässä. Sulfidit ja sulfosalitit, kuten pyriitti ja galena, sekä sulfaatit ja karbonaatit, kuten gipsi, kalsiitti ja dolomiitti, ovat tärkeitä sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta. Fosfaatit, boraatit ja halidit täydentävät luokkaa, tarjoten esimerkkejä mineraaleista kuten apatite ja fluoriitti. Natiivimetallit kuten kulta ja kupari sekä joitakin orgaanisia mineraaleja esiintyy erikseen luokituksissa.

Mineraaliluokat määritellään pitkälti IMA:n (International Mineralogical Association) standardien mukaan, ja luokituspäivityksiä tehdään uusien löytöjen ja rakenteellisten ymmärrysten myötä. Mineraaliluokat muodostavat perustan geologiselle tiedonhankinnalle, koulutukselle ja resurssien hallinnalle.