mikrotärinöihin

Mikrotärinöihin viitataan seismologiassa pieniin maanjäristyksiin, joiden magnitudit ovat tyypillisesti alle 2,0. Useimmat mikrotärinöt eivät ole ihmisille tuntemia, vaan ne havaitaan ensisijaisesti seismografeilla. Mikrotärinöt esiintyvät kallioperän eri osissa ja heijastavat jännityksen purkautumista pienemmissä mittakaavoissa.

Havaitseminen ja mittaus tapahtuu tiheän seismiverkoston ja herkkiä mittareita hyödyntämällä. Mikrotärinöiden paikantaminen ja magnitudin estimaatit perustuvat useiden mittausasemien signaalien aikaviiveisiin sekä amplitudi- ja nopeasti laskettaviin analyyseihin. Tarvitaan sekä hyvä signaalin–kohinan erottelu että tarkka aikakoordinointi.

Lähete ja mekanismit: suurin osa mikrotärinöistä syntyy samalla perusmekanismilla kuin suuret järistykset, kun kallioperän jännitys purkautuu murtumien ja rakenteiden liikkeissä. Ne voivat syntyä luonnollisesti, esimerkiksi aktiivisilla murtuma-alueilla, sekä indusoituna ihmisen toiminnasta, kuten vesien injektoinnista, tekoaltaiden paineen vaihteluista tai geotermisen energian tuotannosta.

Merkitys: mikrotärinöt tarjoavat tärkeää tietoa kallioperän rakenteista, jännitystilanteista ja syvistä geologisista prosesseista. Niitä käytetään muun muassa mikrosismisen kartoituksen, rakenteen kuvaamisen ja turvallisuus-/hazardian arvion tukena sekä seuraamaan esiintymien muutoksia ajan kuluessa.

Tutkimus ja sovellukset: mikrosismiä mittaamalla voidaan monitoroida öljy- ja kaasukenttiä, geotermistä energiantuotantoa sekä mineraalikaivoksia. Haasteina ovat pienten signaalien erottaminen taustamelusta ja tulkinnan epävarmuudet sekä tarve hyvästä mittausinfrastruktuurista.

---