mikrokontrastit

Mikrokontrastit viittaavat kuvassa tai näkymässä esiintyviin pienikokoisiin kontrastieroreihin, jotka syntyvät paikallisissa kirkkaus- ja värivaihteluissa. Ne voivat parantaa kuvan yleistä tarkkuuden ja yksityiskohtien tuntoa, vaikka koko kontrasti ei välttämättä olisi korkea. Mikrokontrasti on keskeinen osa sitä, miten näköaistimme erottelee reunat, tekstuurit ja pienet mallien vaihtelut.

Kuvanprosessoinnissa mikrokontrastit liittyvät paikallisiin eroihin kirkkaudessa ja värissä. Näkyvä terävyys ja yksityiskohtien erottuvuus riippuvat suurimmaksi osaksi siitä, miten silmä ja aivot käsittelevät näitä pienipiirteisiä kontrastieroja. Tämä ilmiö on olennaista sekä luonnollisen kehittyneen näön että digitaalisen kuvankäsittelyn kannalta, ja sitä voidaan vahvistaa sekä optisesti että ohjelmallisesti.

Mittaus ja arviointi perustuvat usein paikallisiin mittauksiin: kontrasti voidaan laskea ikkunan sisällä, jolloin saadaan kuva-alueen paikallinen kontrastiarvo. Lisäksi mikrokontrastia voidaan tehostaa kuvankäsittelyssä käyttämillä keinoilla kuten terävöitys, korkean läpäisyn suodattimet tai paikallinen sävykuvaus. Käytännössä tarkoituksena on parantaa yksityiskohtien havaittavuutta säilyttäen luonnollinen yleiskuva.

Sovellukset ulottuvat valokuvauksesta elokuva- ja näytönohjaukseen sekä tulostukseen. Mikrokontrasteja korostetaan erityisesti tilanteissa, joissa halutaan parantaa reunojen erottuvuutta ja tekstuurin tuntua. Siitä huolimatta mikrokontrastien liiallinen korostaminen voi lisätä kohinaa tai luoda keinotekoisen vaikutelman, joten parantaminen on sovitettava katseluolosuhteisiin ja kuvan sisältöön.