terävyys

Terävyys on suomenkielinen substantiivi, joka viittaa sekä fyysiseen terävyyteen että abstraktimpaan älykkyyteen ja havaintokykyyn. Fyysisessä merkityksessä terävyys kuvaa esimerkiksi veitsen, sahan tai muun kärjen kykyä leikata ja viiltää tehokkaasti. Tämä riippuu terän geometriasta, kovuudesta, pinnasta sekä teroituksesta; terävyys heikkenee käytön ja kulumisen myötä ja vaatii usein teroitusta tai hiontaa.

Abstraktissa merkityksessä terävyys tarkoittaa tarkkaa, nopeasti suuntautuvaa ajattelua tai havainnointia. Sanonnat kuten terävä mieli, terävä katse ja terävä muistikuva viittaavat tähän kykyyn.

Käytössä terävyys esiintyy myös aistien tasolla. Näön terävyys kuvaa näkötarkkuutta, kun taas kuulon terävyys viittaa kuulon erottelukykyyn. Tällainen termiikka heijastelee ilmiötä, jossa aistimukset ja aivot voivat tehdä erotteleva ja nopeasti tulkitseva havaitseminen.

Kielessä terävyys muodostuu adjektiivista terävä ja siitä johdetusta -ys-pääteestä. Sana on yleispääomaan sekä konkreettiseen tyyppiin että metaforiseen käyttötapaan: se esiintyy esimerkiksi kuvailevien sanontojen ja ilmauksien kautta sekä teknisissä että kulttuurisissa yhteyksissä.

Terävyys on sekä observoinnin että arvostetun ominaisuuden käsite: se kuvaa kykyä toimia tehokkaasti, sekä materiaaliominaisuutta että henkistä kyvykkyyttä riippuen kontekstista.