metsänhoitokäytäntöihin

Metsänhoitokäytäntöihin viittaa joukko toimenpiteitä, joilla pyritään ohjaamaan metsien kasvua, parantamaan yksilöiden laatua sekä turvaamaan taloudelliset tuotot samaan aikaan kun ylläpidetään ekosysteemipalveluita ja monimuotoisuutta. Käytäntöjä toteutetaan osana kestävää metsänhoitoa ja ne sovitetaan kunkin metsän tilaan, maaperään, ilmastoon sekä ympäristövaatimuksiin.

Keskeisiä metsänhoitokäytäntöjä ovat taimikonhoito, harvennus ja uudistaminen. Taimikonhoito tarkoittaa istutetun tai luonnon uudistumisvaiheessa olevien taimien suojelua kilpailijoilta, rikkakasveilta ja tuholaisilta sekä kasvun edistämistä. Harvennus on valikoivaa tai muuta erottelua, jolla parannetaan jäljelle jäävien puiden kasvua, laatua ja tilaa sekä usein ennaltaehkäistään kasvupaikan ylikuormittumista. Uudistaminen puolestaan kattaa uuden metsän syntymän uudelleen istutuksen tai luonnollisen uudistumisen kautta sekä siihen liittyvät toimenpiteet, kuten taimien istutuksen tai kylvön ja mahdollisen suojelun menettelyt.

Metsänhoitokäytännöissä huomioidaan myös maa- ja vesistö- sekä maisemaolosuhteet. Maanmuokkaukset, ojitus, maanparannus sekä maan- ja kosteudenhallinta voivat parantaa juuriston toimintaa ja veden virtausta, mutta ne toteutetaan ympäristön turvaaminen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen mielessä. Toimenpiteet suunnitellaan ja toteutetaan sekä valtion että paikallisten viranomaisten antamien säädösten ja suositusten puitteissa, ja niiden tavoitteena on sekä taloudellinen tuotto että ekologinen kestävyys. Seuranta ja dokumentointi varmistavat, että tavoitteet täyttyvät ja että toimenpiteet voidaan sopeuttaa tarpeen mukaan.