metsänhoitokäytäntöjä

Metsänhoitokäytäntöjä viittaa kokonaisuuteen toimia ja menetelmiä, joita sovelletaan metsien hallinnoinnissa ja kehittämisessä kestävällä tavalla. Tavoitteena on varmistaa metsien monimuotoisuus, tuottavuus, terveys ja sosiaaliset sekä taloudelliset hyödyt tuleville sukupolville. Keskeisiä käytäntöjä ovat muun muassa metsänviljely, joka sisältää siemenpuiden valinnan, uudistusmenetelmät kuten kylvö ja taimien istutus, sekä riittävän taimikonhoidon varmistaminen.

Taimikonhoidolla pyritään edistämään valtapuulajien kasvua ja karsimaan kilpailevaa tai huonolaatuista puustoa. Myöhemmin metsässä suoritetaan harvennushakkuita, joiden avulla parannetaan jäljelle jäävän puuston kasvua ja laatua sekä kerätään samalla taloudellista hyötyä. Hakkuiden suunnittelussa otetaan huomioon sekä puuston tilavuus että metsän monimuotoisuus, kuten säästöpuut ja lahopuu, jotka ovat tärkeitä monille eliölajeille.

Lisäksi metsänhoitoon kuuluu metsätuhojen, kuten tautien ja hyönteistuholaisten, ennaltaehkäisy ja torjunta. Vesitalouden hallinta ja soiden ojitus tai ennallistaminen ovat myös osa metsänhoitoa. Metsänhoitokäytäntöjä ohjaa usein metsälaki ja kansainväliset suositukset kestävän metsänhoidon periaatteista. Nykyaikainen metsänhoito pyrkii tasapainottamaan ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia tavoitteita, jotta metsien hyödyt voidaan turvata pitkällä aikavälillä.