metallisoidit

Metallisoidit ovat alkuaineita, joiden ominaisuudet sijoittuvat metallin ja epämetallin välimaastoon. Ne voivat käyttäytyä sekä kovalenttisesti että osittain metallisesti, ja niiden sähkönjohtavuus on tyypillisesti semikonduktiivista, herkästi muuntuvaa lämpötilan, valon tai dopingin vaikutuksesta. Ominaisuudet vaihtelevat suuresti, mikä tekee metallisoideista joustavan raja-alueen materiaalilukuihin.

Yleisimmät metallisoidit ovat boori (B), pii (Si), germanium (Ge), arseeni (As), antimoni (Sb), telluri (Te) sekä polonium (Po). Joidenkin lähteiden mukaan seleeni (Se) ja astatiini (At) kuuluvat metallisoideihin, toisenlaisten määritelmien mukaan eivät. Metallisoidien sijoittuminen jaksollisessa järjestelmässä on osin kiistanalaista, ja luokittelut vaihtelevat lähteestä toiseen.

Fyysisesti metallisoidit ovat useimmiten kiinteitä, hauraita sekä joillakin metallinen kiilto. Ne muodostavat usein kovalenttisia sidoksia ja oksideja, joiden luonne vaihtelee happamasta aina amphoteriseen riippuen yhdisteistä. Elektronegatiivisuudeltaan ne asettuvat metallin ja epämetallin välistä, ja niiden kemiallinen reaktiivisuus vaihtelee.

Käyttö ja merkitys: Pi ja Ge ovat keskeisiä puolijohdemateriaaleja, joita dopataan boronilla tai arseenillä johtavuuden hallitsemiseksi. Telluria hyödynnetään muun muassa termistäattisissa ja thermoelectric-sovelluksissa. Bor ja muut metallisoidit ovat tärkeitä dopantteja puolijohdeprosesseissa.

Käsitteellisesti metallisoidien luokitus on osin kiistanalainen, mutta käsite auttaa kuvaamaan alkuaineita, joiden ominaisuudet ovat välitasolla metallien ja epämetallien välillä ja joiden teknologinen merkitys on suuri.