metallisoideihin

Metallisoideihin viittaava käsite kattaa alkuaineet, joiden ominaisuudet ovat metallin ja ei-metallin välimaastossa. Ne sijaitsevat usein jyrkän rajalin tuntumassa periodisessa järjestelmässä, ja niiden fysikaaliset sekä kemialliset piirteet ovat moninaiset. Yleisesti ne ovat kiinteitä, hauraita ja niillä on metallin kaltaista kiiltoa, mutta sähköinen johtokyky on usein huomattavasti heikompi kuin tavallisten metalien ja voi muuttua lämpötilan sekä puhtauden tai dopingin vaikutuksesta. Tämän vuoksi metallisoideja luonnehditaan usein puolijohteiksi tai puolijohde-ominaisuuksilla varustetuiksi aineiksi.

Ominaisuuksillaan ja kohtalaisen taipuvaisuudellaan metallisoideja käytetään laajasti elektroniikassa. Niiden johtokykyä voidaan säädellä dopingin, lämpötilan, valon tai muiden ulkoisten tekijöiden avulla. Tämä tekee niistä keskeisiä materiaaleja puolijohdejärjestelmissä, kuten diodien ja transistoreiden valmistuksessa, sekä aurinkoenergia- ja keramiikkasovelluksissa.

Yleisesti hyväksytyt metallisoideiksi luokitellut alkuaineet ovat esimerkiksi boori, pii, germanium, arseeni, antimon sekä tellur. Joidenkin määritelmien mukaan myös polonium sekä joitakin muita raskaita alkuaineita voidaan käyttää metallisoideina, riippuen käytetystä luokittelukriteeristä. Luokittelu ei ole täysin vakiintunut, ja metallisoideihin liittyvät rajat voivat vaihteilla tutkijasta riippuen. Silti ryhmä on tärkeä teknologian ja materiaalitieteen näkökulmasta sen tarjoamien puolijohdeominaisuuksien vuoksi.