messinginsoittimiin

Messinginsoittimet ovat puhaltajista koostuva soitinten ryhmä, jonka ääni syntyy, kun soittaja saa huulletaan värähtelemään suukappaleen kautta ilmaa virtaavassa putkessa. Vaikka monet näistä soittimista ovat valmistettu messingistä, niiden sointi ei riipu pelkästään materiaalista, vaan ennen kaikkea huulien värähdyksestä ja soittoaukon muodosta. Messinginsoittimet ovat pääasiassa transponoivia instrumentteja, jotka voivat vaatia nuotista poikkeavaa kirjausta.

Yleisimmät messinginsoittimet ovat trumpetti, pasuuna, käyrätorvi ja tuuba sekä näiden lisäksi euphoniumi. Pienempiä ja harvinaisempia laitteita ovat esimerkiksi kornetti ja flygelhorn. Soitinrakenteen ja soinnin kehitykseen vaikuttavat bore-tyyppi (kierrekierros), sekä valvojen (pistonisten tai rotary) ja helmiin liittyvät ratkaisut. Soittimen äänen korkeutta säädetään putkiston pituudella, venttiileillä ja putkien ulottuvuudella sekä soittajan huulten jännitteellä.

Soittimia käytetään monenlaisissa musiikkityyleissä: orkestereissa ja kamarimusiikissa, big band -ensemblessa sekä eräissä musiikkilajeissa ja elokuvamusiikissa. Brass-äänikoko tuo voimakasta dynamiikkaa, erikoinen toriton väri ja laajaa ilmaisua. Soittajien tekniikassa korostuvat huulien asento, ilmanpaine, lihasjännitys sekä oikea intonaatio. Ylläpitoon kuuluu säännöllinen puhdistus, venttiilien öljyäminen sekä suutimien ja putkien huolellinen puhdistus.

Messinginsoittimet ovat keskeisiä sekä sotilas- että taidepuhallinperinteen osa, ja niiden yksilölliset soinnit sekä soittotekniikat mahdollistavat sekä rohkean että sellaisen ilmaisun, jota ei muista soitinryhmistä helposti löydy.