meriekosysteemin

Meriekosysteemin käsite kuvaa merissä elävien lajien sekä niiden elinympäristöjen muodostamaa vuorovaikutteista kokonaisuutta, jossa fyysiset, kemialliset ja biologiset tekijät muodostavat toimivan ekosysteemin. Se kattaa pelagisen avomeron, merenpohjan elinympäristöt sekä rannikko- ja saaristoseudut, joissa erilaiset elinympäristöt ja lajit kytkeytyvät toisiinsa ravinnon, energiavirtauksen ja ravinteiden kiertojen kautta.

Meriekosysteemit tuottavat merkittäviä ekosysteemipalveluita: elintarvikkeita, lääkkeiden raaka-aineita, aineksia bioaktiivisiin prosesseihin sekä monimuotoisuuteen ja taloudelliseen hyvinvointiin liittyviä palveluja. Ne myös säätelevät ilmastoa sitomalla hiiltä, parantavat veden laatua ja tarjoavat suojan myrskyjä vastaan sekä kulttuurisia ja virkistysarvoja.

Meriekosysteemit kohtaavat monia paineita, kuten elinpaikkojen häviäminen, ylikalastus, saasteet ja muovijäte sekä rehevöityminen ravinnevalumien kautta. Ilmastonmuutos aiheuttaa merien lämpenemistä, happamoitumista, ja lajien jakaantumisen sekä elinympäristöjen rakennetta. Näillä tekijöillä voi olla erityisen suuri vaikutus matalalla suolapitoisuudella, kuten Itämeren ekosysteemeissä.

Hallinta ja suojelu: suojelualueet, kestävä kalastus, ekosysteemipohjainen lähestymistapa sekä kansainväliset sopimukset, tutkimus ja seuranta. Näihin kuuluu myös hiilidioksidin varastointi merten pohjissa.

Tutkimus ja seuranta keskittyvät populaatiokohtaisiin trendeihin, elinympäristöjen tilaan ja ekosysteemipalveluiden monimuotoisuuden mittauksiin. Kokonaisvaltainen ymmärrys vaatii monitieteellistä yhteistyötä.